Hirnu Oy:n blogi

Koska olen kotona

Keskiviikko 25.11.2020 klo 16.36 - KMA

Hevonen on varsin kiinnostava eläin. Olen joskus miettinyt, miten ohueksi tämän hienon eläimen tuntemus jää, mikäli sen kanssa ei ole mahdollisuutta viettää aikaa. Siis viettää, ei tehdä mitään erityistä. Ei edes rapsutella, vaan seurata sen touhuja laitumella samalla, kun juo kahvia terassilla. Kun hevosella on kaveri ja riittävästi tilaa puuhata, jää sen puuhasteluja helposti seuraamaan. Hevoset eivät suinkaan seistä tollota patsaana paikallaan, vaan puuhastelevat kaikenlaista. Niitä kun kotipihassa seuraa, oppii huomaamaan heti, jos jokin on pielessä. 

Mikä on sitten riittävästi tilaa? Eräs eläinlääkäri totesi, että "Minimikokoinen tarha hevoselle on sellainen, missä se pystyy kiihdyttämään itsensä täyteen laukkaan ja jarruttamaan turvallisesti." Mielestäni ihan hyvä määrielmä. 

Lue lisää »

Asiakkaiden projekteja nro 2: Hevostalli

Keskiviikko 15.7.2020 - KMA

Tähän talliin haluttiin lisätilaa ja rehuille säilytyspaikka. 

Talli on tässä vaiheessa vielä pohjamaalattuna. 

Enkkuoven eteen muotoillaan kesällä maa-aineksesta ramppi kulkua helpottamaan.

 Teksti jatkuu...

Lue lisää »

Uusi Vuosi kotitallissa - oletko valmis?

Perjantai 28.12.2018 klo 15.35 - KMA

Uusi vuosi on täynnä iloa, riemua ja toki odotusta. Eläimet eivät kuitenkaan useinmiten osaa arvostaa tätä ihmisten riehakkuutta, mihin liittyy usein raketteja ja monenlaisia pommeja. Erilaiset välkkyvät valot, paukahdukset ja ruudin haju saavat monta hevosta ja koiraa pitämään vuodenvaihteen juhlintaa lähinnä painajaisena. Näin ollen me Hirnu Oy:ssa pyrimme muistuttamaan ihmisiä siitä, että ainakin eläinsuojien ympäristössä näitä "paukkuvia juhlia" vältettäisiin.

Eläinten omistajat voivat - ja mielellään olisi myös suotavaa, valmistautua ympäristössä tapahtuvaan vuodenvaihteen juhlintaan. Halusi tai ei,  kohta enemmän tai vähemmän paukkuu. Siksi on tärkeää nyt keskittyä tekemään eläinten olot mahdollisimman mukavaksi.

Tässä blogitekstissä kerron, miten meillä kotitallissa hevosten osalta valmistaudutaan Uuden vuoden juhlintaan. Kyse on käytännön vinkeistä, jotka olen vuosien varrella todennut meillä toimivaksi. 

Mikäli sinulla on vinkata jotain muita käytännön juttuja asiaan liittyen, kommentoi vapaasti. Hyväksynnän jälkeen kommentit tulevat näkyviin alle.

1) Ennakointi: Hevoset sisälle ajoissa

Sääntöjä rakettien ampumisen suhteen on. Tänä vuonna näyttäisi säännöt sanovan, että paukuttelu pitää rajoittaa välille 18-02. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että aina on niitä malttamattomia neropatteja, jotka aloittavat aikaisemmin. Ei niin saisi tehdä, mutta se ei vain aina mene sääntöjen mukaan. Siten kokemus on pistänyt minut ennakoimaan. 

Meillä hevoset otetaan uudenvuoden aattona sisälle käytännössä noin klo 15-16. Eli silloin, kun alkaa hämärtämään. Hämärässä pamahdukset näyttävät komeammalta, joten pimeän laskeutuminen houkuttaa "ihan pikkuisen vain" pamauttamaan. Ihan vain yhden ja nopeasti. 

Realistina siis yritän ennakoida, jotta hevoset eivät ehdi säikähtää. Kun hevonen tulee rauhallisena talliin, on se hyvä lähtökohta aloittaa mahdollisimman rauhallinen yö tallissa. 

2) Valot tallissa yli yön. Kuten jokainen tietää, on sisältä hyvä katsoa ulkona ammuttavia raketteja, mikäli huone on pimeänä. Jos huoneessa on valot päällä, eivät raketit näy kunnolla. Tallissa toimin siksi päinvastoin. Meillä on täysi valaistus päällä tallin sisällä koko yön ajan. Näin pystyn vähentämään välähdyksien näkymistä tallissa. 

Toinen vaihtoehto olisi peittää tallin ikkunat. Itse pidän sitä liian vaivalloisena operaationa. Se, että talliin jättää valot päälle riittää oikein hyvin. Ikkunat peittämällä voisi toki hevosille taata paremmat yöunet pimeässä tallissa - tosin epäilen, että ne eivät nuku kuitenkaan. Hevosen aistit ovat mm. hajun suhteen ihan eri luokkaa kuin ihmisellä. Kun ihminen haistaa ruudin ilmassa, voin vain kuvitella miten hevonen sen haistaa.  Voin siis hyvin jättää valot päälle, koska hevonen tuskin nukkuu levollisena kuitenkaan. Tällöin pystyn yön aikana käymään tarkistamassa tallin tilanteen ilman, että räpsyttelen valoja päälle. 

3) Radio. Meillä jätetään talliin radio päälle uudenvuoden yöksi. Radio on monesti muutenkin päällä, joten se on hevoselle tuttu juttu. Radioon liittyy myös se, että yleensä silloin talonväki on tallissa puuhaamassa. Se on hevoselle siis mukava ja tuttu juttu. 

Radion musiikki sekoittaa ulkopuolelta kuuluvat äkkinäiset pamahdukset. Radio ei toki huuda täysillä, vaan ihan normaalisti: Kuten silloin, kun me olemme tallihommissa. En usko, etteikö hevonen kykenisi erottamaan ulkopuolelta tulevia ääniä. Koska radio on meillä hevosille tuttu asia, jätän sen päälle. Meillä sillä on hevosia rauhoittava vaikutus.

4) Heinää turvan alle. Meillä hevoset saavat vapaasti heinää. Uudenvuoden yönä käyn parin tunnin välein vilkaisemassa tunnelmia tallissa. Silloin lisään pikkuisen evästä jokaiselle. Se, että hevonen keskittyy heiniin, on hyvä merkki. Se on rauhallinen ja tyytyväinen. 

Kannattaa toki miettiä, josko pienellä heinämäärällä olevaa hevosta kannattaa ryhtyä "tukkoon syöttämään".  Se voi olla pikemminkin vaarallista. Kuten sanottua, meillä hevoset ovat tottuneet syömään suurehkoja määriä heinää. Siten tämä juttu toimii meillä. Kannattaa käyttää harkintaa sen suhteen, mikä toimii teillä. Esimerkiksi potentiaalisesti hermostuvalle hevoselle en laittaisi heiniä verkkoon, vaan lattialle. Ihan vain siksi, että yhden heinäverkon olen puukon kanssa hevosen kintuista irrotellut. En suosittele. Oli aika kova homma. 

5) Myöhäinen aamu. Yleensä meillä hevoset laitetaan ulos noin klo 7. Uudenvuoden aamuna ulospääsyä on siirretty jonnekin klo 10 tienoille, mikäli yöllä on ollut kovasti aktiviteettia rakettirintamalla ja tuulta ei käytännössä ole. Näin ruudin haju ehtii hävitä paremmin. Jos on tuulinen ilma, ei tätä ongelmaa ole. Tuulisena päivänä ulos mennään normaaliin aikaan. 

Uudenvuoden päivä otetaan meillä rauhallisesti ja pääasiassa vain ulkoillen. Tallissa riittää hommaa, kun hevoset ovat olleet pitkään sisällä. Pskan määrä on kolminkertainen - saa siinä kottikärryjä työntää. Mutta yleensä vuodenvaihde on näillä eväillä sujunut varsin mallikkaasti.

Lopuksi

Pitää muistaa, että hevoslaumat ovat erilaisia. Omistajan tehtävä on tuntea laumansa ja toimia sen parhaaksi. Tämän nykyisen laumani kanssa ei juurikaan ole ongelmia ollut paukkumisien kanssa.  Tosin toimimme, kuten yllä kuvasin: Ennakoiden. En anna edes sitä mahdollisuutta, että ongelmia tulisi.

Kaikkien ei tarvitse näin toimia. Tuttavallani on hevoset pihatossa ja ulkona koko yön paukkui tai ei - eikä heillä ole ollut onglmaa siinä, että hevoset olisi paukkuja säikkyneet. Näin minulle on kerrottu ja uskon myös, että näin on. Laumat ovat erilaisia ja ne sietävät erilaisia asioita. 

Oma käytännön kokemukseni "ei ne niitä säiky" on huonompi. Noin 15 vuotta sitten silloiset hevoseni olivat pihatossa ja ulkona irti. Lopputulos: Ne juoksivat paniikissa häntä tötteröllä laidunta ympäri kyljet vaahdossa koko yön läpi. Suojaan niitä yritettiin saada, mutta turhaan. Kun paniikki on päällä, se on päällä. Ihme, että sen suurempaa vahinkoa ei silloin tapahtunut ei ihmisille eikä eläimille. Tilaisuuksia oli kyll runsaasti. Sen jälkeen en ole kokeillut, vaan olen ennakoinut ja ehkäissyt.

Mitä opimme tästä: Tunne omat hevosesi. Tee ratkaisut sen pohjalta. Yleispätevää ohjeistusta ei ole. Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi sinulla - ja päinvastoin. 

Mukavaa Uutta Vuotta kaikille! Muistakaa pitää eläimistä huolta niin, että niilläkin on mahdollisimman leppoisa aloitus vuodelle 2019. 

Hyvänmielen hevosharrastus

Lauantai 1.10.2016 klo 12.24 - KMA

Itselläni on ollut hevosia niin kauan, että hävettää myöntää. Ikuinen heppatyttö siis - tosin peilin perusteella keski-ikäinen jo. Kotipihassa näitä pihankoristuksia on ollut reilut 15 vuotta. Se tarkoittaa sitä, että monta asiaa on tullut koettua ja kokeiltua. Mukaan on mahtunut niin hyviä, kuin huonoja päiviä - ja todella huonoja päiviä. En voi väittää, etteikö p*skan lapioiminen ja kellon mukaan tallitöissä ramppaaminen olisi silloin tällöin hieman kiristänyt hermoja. Hulluahan tämä hevosharrastaminen tosiasiassa on. Toki paikallinen kaivinkoneyritäjä totesi, ettei sellaista voi sanoa edes harrastukseksi, mihin ei mene kaikki aika ja ennen kaikkea rahat. Eikä tätä tee, ellei tästä jollain tasolla tykkää. Hullua, mutta totta!

Itse olen ”näppituntumalla hoitava” täti. Minä en mittaa enkä punnitse. Enkä tee aikatauluja. Minulla ei toki ole yhtään hevosta, mitä kehtaisi kilpakentän reunalla käydä esittelemässä. Eivätkä nämä kilpahevosia olekaan. Nämä ovat harrastehevosia, ehkä enemmän vielä rapsutteluhevosia ja lemmikkejä kuitenkin. Sellaisia ”hyvänmielen-hevosia”. Joka kerta, kun tulen pihaan, etsin katseellani hevoset laitumelta. Siitä tulee hyvä mieli. Jo pelkästään se tekee kaikesta vaivannäöstä sen arvoista. 

Lue lisää »