Hevoset meillä ovat ns. vapaalla heinällä ja vaeltavat parin hehtaarin laitumella neljän koplana vapaasti reilun puolet vuodesta. Toisen puolen vuodesta hevoset ovat sisällä noin klo 20-06. Tarkoituksella olen välttänyt sen, etten opeta hevosia aikatauluihin. Olen minä senkin kokeillu… Alkavana kotitallin pitäjänä minulla oli tarkka aikataulu, kunnes tajusin hevosen oppivan aikataulun todella nopeasti! Suomenhevosori Ponteva oli sellainen hevonen. Kun se oli oppinut saamaan heinät klo 6:15, olivat heinät autuaasti myöhässä klo 6:20 ja nälkäkuolema koitti klo 6:25 ja oli aika epätoivoisten tekojen klo 6:30. Yksi karsinanovi meni Ponteva-vainaalla aika huonoon kuntoon…  sen jälkeen olen aikatauluja vältellyt. Niinpä aamutalli on jossain klo 06-08 välillä ja ilta-talli jossain klo 19-22 välillä. Pysyypä lauma tarkkana, kun seuraavat pihan toimintaa. Hyvin ne ovat osanneet vaeltaa tallin kulmalle odottelemaan, kun alkaa tallissa kolina käydä. Jos kovin myöhään on mennyt, niin ”huonepalvelua” hoputetaan olohuoneen ikkunan takana hirnumalla. 

Hevonen on kiinnostunut ihmisistä

Hevonen oppii nopeasti. Mikäli sillä on hyviä kokemuksia ihmisistä, se hakeutuu itse ihmisten touhuja seuraamaan. Se on kotitallin pitämisessä ehkä kaikkain parasta: vihellät pihassa, niin hevoset tulevat laumassa laukalla 200 metrin päästä kysymään ”Oliko sulla asiaa?”. Eikä tarvitse olla herkkuja, rapsutus ja juttelu on kotihevoselle mieleen. Kun touhuat pihassa, huomaat asiantuntevan yleisön kokoontuneen riviin aidan taakse seuraamaan touhujasi tarkkaavaisena. Hevonen on utelias eläin, joka on kiinnostunut sinusta - sen omasta ihmisestä. Se on jotain, minkä kokee vain se, jonka hevonen elää omassa kotipihassa. Sellaista suhdetta ei saa muodostettua hevoseen, joka on vuokratallissa ts. ei asu kanssasi samaa tonttia. Minulla on ollut hevosia kumminkin päin. Kun hevoseen on kerran saanut tietynlaisen suhteen muodostettua kotitallin olosuhteissa, jää jotain puuttumaan hevosen asuessa muualla. 

Vain harva voi omistaa elämänsä hevosille ja hypätä hevosen elämän tahdissa. Eikä se ole tarkoituskaan olla niin. Monilla ihmisillä on perhe omine velvoitteineen sekä työ, joka asettaa omat haasteensa aikatauluihin.  Myös kotitallin pitäminen omalta osaltaan sitoo ja velvoittaa. Jos koiran pitäminen on yhtä tuskaa, älä laita hevosta kotipihaan.  Hevosten hoito pitää olla järjestyksessä 24/7 ympäri vuoden. Ei niitä yksin voi jättää. Koiran voi kuitenkin ottaa mukaan aika moneen paikkaan. Hevosen kanssa on jo vähän haastavampaa. On kuitenkin asioita, joiden avulla elämästä voi kotitallin pitäjänä tehdä helpompaa - ja kannattaakin tehdä. Ei sen tarvitse olla niin vaikeaa, kuin joskus vierestä olen kuunnellut. Maalaisjärki käyttöön. 

Heinät pienissä erissä vai vapaa heinä?

Yksi ikuinen pähkäily on korsirehun tarjoaminen hevoselle. Siitä, mikä on ”oikea tapa” on varmaan mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Kuten sanottu, olennaisinta on hevosen ”käyttötarkoitus”. Niin se on ihmisissäkin: Ammattiurheilija ruokailee eri tavoin, kuin perusliikkuvuutta ylläpitävä sauvakävelijä. 

On hyvin kätevää, kun hevosilla on riittävästi tilaa liikkua ja ruokaa jatkuvasti nenän alla. Se vapauttaa hevosten hoidosta aikaa muille asioille. Jatkuva heinien raahaaminen kellotetulla aikataululla nyttönen kerrallaan ei yksinkertaisesti sopinut minun elämääni. Työ + perhe + hevosharrastus - no, jotain piti tehdä niin, että aikaa jää myös muulle, kuin hevosharrastukselle. Siis kokeilin yksinkertaistaa heinien jakamisen ja siirryin vapaaseen heinään jo toistakymmentä vuotta sitten. 

Ulkoruokinnassa meillä oli aluksi vain pyöröpaali, minkä hevoset saivat purkaa ja syödä. No, senhän hevoslauma teki nautinnolla. Yhden päivän aikana koko iso pyöröpaali oli purettu noin aarin kokoiseksi heinämatoksi. Heinien päällä seistiin, siinä oli tukeva paikka tyhjentää rakko, niissä maattiin ja piehtaroitiin ihanasti auringonlämmössä - ja eihän se enää ruuaksi kelvannut! Kukapa haluaisi syödä heinää, joka on poljettu murakkoon? Heinän kulutus tällä tekniikalla oli aika reipasta. Hevosilla oli tosi kivaa, siitä ei ole epäilystäkään. Tämän kivan tarjoamiseen ei vain meikäläisen kukkaron sisältö riittänyt. Oli pakko rajoittaa tätä harrastusta. Siitä lähti PaaliPiilon kehitteleminen liikkeelle. 

Ensimmäinen PaaliPiilo oli pelkkä kaukalo. Hyvin nopeasti totesin, että se ei ratkaise heinän kulutuksen ongelmaa täydellisesti. Nyt hevoset eivät toki päässeet levittelemään heinää valtoimenaan - eli yksi ongelma ratkaistu. Tällainen kaukalo ei kuitenkaan estänyt sadetta kastelemasta heinää. Kastunut heinä ei kesällä kuivu, vaan alkaa mätänemään lämpimässä. Kokonainen paali on nopeasti syömäkelvoton, mikäli kunnon vesisade sen kastelee. Niinpä PaaliPiiloon kehiteltiin kunnollinen katto. Toki Suomen säät ovat sellaiset, että välillä vettä tulee vaakatasossakin. Ei katto 100% heinää suojaa. Kuitenkin sen verran, että pahin kaatosade (se, mikä pistää koko paalin pilalle) pystytään pääosin torjumaan. PaaliPiilon voi yhdistää myös LAITSI-sääsuojaan, jolloin heinän saa 100% suojaan.

Ei ihan vapaa heinä - mutta melkein vapaa heinä heinäverkon avulla

PaaliPiilosta heinänsyöntiä voi rajoittaa hyvin heinäverkolla. Tosin heinäverkossa ei kannata tyytyä markkinoiden halvimpaan malliin. Siitä voi pian tulla hammaslankaa hevosille ja muita raivostuttavia - myös vaarallisia seurauksia. Kunnollinen, tukeva ja asiaansa suunniteltu tuote toimii tässäkin parhaiten. PaaliPiilon sivulta löytyy linkki sinulle hyvän heinäverkon myyvään verkkokauppaan - ja saatatpa saada siitä pienen alennuksenkin. Kannattaa kysyä!