Hirnu Oy:n blogi

Hevosen omaehtoisesta liikkumisesta 2

Tiistai 27.6.2023 - KMA

Palaan tänään hevosen hyvinvointiin ja nimenomaan liikkumisen mahdollistavaan elämäntapaan. Edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, että Nappi on saanut mukaansa trackerin, jonka puhelinsovelluksen myötä pääsen arvioimaan sen liikkumista "vapaa-ajalla". 

Napin liikkuminen toukokuussa 2023:

1.5.2023: 8300 metriä eli 8,3 km.

2.5.2023: 8950 metriä eli 8,95 km.

3.5.2023: 7760 metriä eli 7,76 km.

4.5.2023: 7870 metriä eli 7,78 km.

5.5.2023: 8837 metriä eli 8,37 km.

6.5.2023: 7350 metriä eli 7,35 km.

7.5.2023: 8080 metriä eli 8,08 km.

Jotta pystyisin selittämään tämän asian ytimen, niin selvennetään taustaa: Kun Nappi oli ratsutettavana, sillä oli käytössä pienehkö jaloittelutarha. Siis sellainen tyypillinen pikkutarha, mitä kaupunkitalleilla hyvin usein on. Tämän tarhan mitat oli 7x7 metriä ja se oli kuitenkin isoimmasta päästä jaloitteluaitauksia. Yksi kävelykierros tällaisessa tarhassa tarkoittaa metreinä 28 metriä per yksi kierros (olettaen, että hevonen käyttää äärimmäistä mahdollista reittiä, suunnilleen aidan päällä kävellen.

Mikäli Nappi olisi omaehtoisesti liikkunut tällaisessa tarhassa yllä mainitut matkat, olisi se tarkoittanut tällaista "kiertämistä" 12h ulkoilun aikana: 

1.5.2023: 296 kierrosta päivässä eli 24 kierrosta tunnin aikana. 

2.5.2023: 319 kierrosta päivässä eli 26 kierrosta tunnin aikana.

3.5.2023: 277 kierrosta päivässä eli 23 kierrosta tunnin aikana.

4.5.2023: 278 kierrosta päivässä eli 23 kierrosta tunnin aikana.

5.5.2023: 315 kierrosta päivässä eli 26 kierrosta tunnin aikana.

6.5.2023: 265 kierrosta päivässä eli 22 kierrosta tunnin aikana.

7.5.2023: 288 kierrosta päivässä eli 24 kierrosta tunnin aikana. 

Ymmärtänet pointin? 

Mikäli hevonen jaloittelutarhassa rullaa aidanvieruksia 24 kertaa tunnin aikana, sitä voi vähintäänkin pitää häiriökäyttäytymisenä, ekö totta. Selvää on, että tällä tavalla hevoset eivät siellä jaloittelutarhassa liiku. Ne seisovat lähinnä paikoillaan, koska eihän niillä muuta vaihtoehtoa ole. 

vosta - se hoitaa sen perusliikuntansa ihan itse, kunhan vain saa siihen mahdollisuuden.

Lue lisää »

Hevosen omaehtoisesta liikkumisesta

Maanantai 17.4.2023 - KMA

Paljonko hevonen tarvitsee tilaa ulkoiluun? 

Se on erittäin hyvä kysymys. Tällaisen määritelmän olen hevosen jaloittelutarhan koosta joskus kuullut - ja se on mielestäni aika hyvä:

"Hevonen ulkoitarhan soisi olevan niin iso, että hevonen pystyy siinä kiihdyttämään vauhtinsa täyteen laukkaan ja pysähtymään sekä kääntymään turvallisesti." 

Miten iso olisi sopiva ulkotarha hevoselle? Pystyykö sinun hevosesi ottamaan riemulaukat omassa tarhassaan turvallisesti? Aika paljon asiaan vaikuttaa hevosen fyysinen koko. Pieni poni tarvitsee pienemmän tarhan, mutta iso hevonen tarvitsee jo ihan reilusti tilaa. 

Tässä samassa yhteydessä oli annettu sellaisia "suunnilleen" mittoja, minkä mukaan iso aikuinen hevonen tarvitsisi tarhan, missä yksi sivu on 50-60 metriä. Leveys tarhalla voi olla vaikka 10-15 metriä, mikä riittää tiukkaan jarrutukseen. 

Olen vuoden alusta asti seurannut omaa hevostani  trackerin avulla. Trackeri on pieni laite, joka on Napin päitsissä kiinni. Näen kännykkäsovelluksen kautta, missä polle piileksii. Näen, missä se liikkuu ja miten pitkiä matkoja. Paitsi että siitä näen missä hevonen on, laite myös hälyyttää, mikäli se poistuu laitumen rajojen ulkopuolle.

Kirjoitan toisena päivänä minun oman epävirallisen tutkimukseni tuloksia oman hevosen omaehtoisesta liikkumisesta ja siitä, mitä se päivän aikana puuhaa. Suosittelen jokaista hevosenomistajaa seuraamaan oman  hevosen omaehtoisen liikkumisen määrää. 

Esimerkiksi aktiivipihatoissa nimenomaan rakentamisen ideana on se, että hevosta kannustetaan omaehtoiseen liikkumiseen. Näissä aktiivipihatoissa on usein jopa rakennettu hevosille ulkoilureitti, joissa on mäkiä, luonnollisia esteiä ja erilaisia pintoja.  Jos ihan oikeasti itsekin mietit, niin näinkin älykkäälle eläimelle on aika karua seistä pienessä hiekkatarhassa - eihän siellä ole mitään tekemistä. 

Alla olevassa kuvassa näet trackerin Napin leuan alla. Tuollainen pieni, tulitikkuastin kokoinen rasia, joka ladataan öisin.

Nikkaroidaanko kotipihatto? Osa 2: Hopoti 3

Lauantai 14.1.2023 - KMA

Oman kokemukseni mukaan pihatolla on jonkinlainen maine "halpana" tapana majoittaa hevonen kotipihaan. Se on monessa mielessä virheellinen käsitys, mikäli tarkoitus on majoittaa hevonen eläinsuojelulain mukaiseen pihattoon. Vaikka hevonen ei ole varsinaisesti kylmänarka eläin, niin oman maalaisjärjen käyttäminen ei tässäkään asiassa ole pahitteeksi. Viima on ikävä lisä talven kylmyyteen, eikä paraskaan loimi korvaa kunnollisia seiniä ja kattoa pään päällä. 

Kovin usein olen törmännyt keskusteluissa "kyllä ne pärjää" ajatteluun myös tämän asian yhteydessä. Tosiasia kuitenkin on, että pakko niiden on pärjätä. Jos oikein tarkkaan mietit, niin onko hevosella muuta vaihtoehtoa? Se on eläin, joka elää täällä meillä täysin omistajansa ja hoitajansa valintojen mukaisesti. Jos hevonen saisi valita, niin se saattaisi tehdä erilaisia ratkaisuja, kuin mitä omistaja arvaakaan. 

Tässä blogisarjan osassa pohdiskelen meidän Hopoti 3-pihaton plussia ja miinuksia. 

Lue lisää »

Nikkaroidaanko oma kotipihatto?

Torstai 24.11.2022 - KMA

Luin erittäin kivan ja iloisen jutun hevospihatosta. Kyse oli isosta kokonaisuudesta, missä kasvatettiin nuoria hevosia laumassa. Lähtökohtana kaikessa oli automatisointi ja perustavanlaatuisten hoitotoimenpiteiden yksinkertaistaminen käyttämällä hyväksi tekniikkaa. 

Pidin siitä jutusta. Juttu oli positiivinen ja siinä oli vahvasti näkyvissä  aito tahtotila mahdollistaa hevoselle niin lajityypillinen tapa elää, kuin se ihmisen kaverina on mahdollista. Toisaalta jutussa esitetyssä pihatossa - joka tosin oli iso pihatto, oli järkeviä ajatuksia sen suhteen, että ihan kaikkea hommaa tallissa ei kannata laskea oman hauiksen ja ahkeruuden varaan. Kuten mummoni aina sanoi: "Kannattaa laskea askeleet!". Suunnittelemalla ja ennakoimalla mahdolliset tulevaisuuden muutostarpeet, jää paljon enemmän aikaa varsinaiselle hevosharrastukselle ja hevosen kanssa puuhaamiselle. 

Pihatto ei ole tietenkään mikään taivaita avaava paratiisi hevoselle. On toki selvää, että täydellistä lajityypillistä elämää ei millään eläimellä ole, mikäli se elää ihmisen kanssa. Niin koira, kissa kuin hevonen joutuu aina sopeutumaan. Ei silti kannata unohtaa sitä, että se myös pääsee monella tapaa helpommalla, kuin vastaavasti luonnossa. Ihminen on hevoselle käytännöllinen kumppani, mikäli ihminen hoitaa oman osuutensa diilista ja kohtelee eläintä hyvin ja arvokkaasti. Yksi osa eläimen asiallista kohtelua, on järjestää sille kunnollinen, turvallinen ja toimiva talli erilaisia sääilmiöitä vastaan. Loimi - edes tosi hyvä loimi, ei  korvaa kunnollista rakennusta eläimen suojana. 

Ajattelin, että tällä "Nikkaroidaan oma kotipihatto" -sarjalla saisitte erilaisia näkökulmia siitä, millainen ero on karsina- ja pihattotallin hoitamisessa ja arjessa. Lähtökohtana on käytännöllisyys ja turvallisuus tallin arjessa. Jospa siitä löytyisi hyviä lähtökohtia omalle uudelle hevostallille kotipihaan - oli se sitten karsinoihin taikka pihattomalliin pohjautuva tyyli harrastaa. 

Pysytään kuulolla - sarjan ensimmäinen osa tulee ensi viikolla. 

Pihatto on yksi tapa harrastaa hevosia

Maanantai 1.2.2021 klo 15.07 - KMA

Lue lisää »

Uusi Vuosi kotitallissa - oletko valmis?

Perjantai 28.12.2018 klo 15.35 - KMA

Uusi vuosi on täynnä iloa, riemua ja toki odotusta. Eläimet eivät kuitenkaan useinmiten osaa arvostaa tätä ihmisten riehakkuutta, mihin liittyy usein raketteja ja monenlaisia pommeja. Erilaiset välkkyvät valot, paukahdukset ja ruudin haju saavat monta hevosta ja koiraa pitämään vuodenvaihteen juhlintaa lähinnä painajaisena. Näin ollen me Hirnu Oy:ssa pyrimme muistuttamaan ihmisiä siitä, että ainakin eläinsuojien ympäristössä näitä "paukkuvia juhlia" vältettäisiin.

Eläinten omistajat voivat - ja mielellään olisi myös suotavaa, valmistautua ympäristössä tapahtuvaan vuodenvaihteen juhlintaan. Halusi tai ei,  kohta enemmän tai vähemmän paukkuu. Siksi on tärkeää nyt keskittyä tekemään eläinten olot mahdollisimman mukavaksi.

Tässä blogitekstissä kerron, miten meillä kotitallissa hevosten osalta valmistaudutaan Uuden vuoden juhlintaan. Kyse on käytännön vinkeistä, jotka olen vuosien varrella todennut meillä toimivaksi. 

Mikäli sinulla on vinkata jotain muita käytännön juttuja asiaan liittyen, kommentoi vapaasti. Hyväksynnän jälkeen kommentit tulevat näkyviin alle.

1) Ennakointi: Hevoset sisälle ajoissa

Sääntöjä rakettien ampumisen suhteen on. Tänä vuonna näyttäisi säännöt sanovan, että paukuttelu pitää rajoittaa välille 18-02. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että aina on niitä malttamattomia neropatteja, jotka aloittavat aikaisemmin. Ei niin saisi tehdä, mutta se ei vain aina mene sääntöjen mukaan. Siten kokemus on pistänyt minut ennakoimaan. 

Meillä hevoset otetaan uudenvuoden aattona sisälle käytännössä noin klo 15-16. Eli silloin, kun alkaa hämärtämään. Hämärässä pamahdukset näyttävät komeammalta, joten pimeän laskeutuminen houkuttaa "ihan pikkuisen vain" pamauttamaan. Ihan vain yhden ja nopeasti. 

Realistina siis yritän ennakoida, jotta hevoset eivät ehdi säikähtää. Kun hevonen tulee rauhallisena talliin, on se hyvä lähtökohta aloittaa mahdollisimman rauhallinen yö tallissa. 

2) Valot tallissa yli yön. Kuten jokainen tietää, on sisältä hyvä katsoa ulkona ammuttavia raketteja, mikäli huone on pimeänä. Jos huoneessa on valot päällä, eivät raketit näy kunnolla. Tallissa toimin siksi päinvastoin. Meillä on täysi valaistus päällä tallin sisällä koko yön ajan. Näin pystyn vähentämään välähdyksien näkymistä tallissa. 

Toinen vaihtoehto olisi peittää tallin ikkunat. Itse pidän sitä liian vaivalloisena operaationa. Se, että talliin jättää valot päälle riittää oikein hyvin. Ikkunat peittämällä voisi toki hevosille taata paremmat yöunet pimeässä tallissa - tosin epäilen, että ne eivät nuku kuitenkaan. Hevosen aistit ovat mm. hajun suhteen ihan eri luokkaa kuin ihmisellä. Kun ihminen haistaa ruudin ilmassa, voin vain kuvitella miten hevonen sen haistaa.  Voin siis hyvin jättää valot päälle, koska hevonen tuskin nukkuu levollisena kuitenkaan. Tällöin pystyn yön aikana käymään tarkistamassa tallin tilanteen ilman, että räpsyttelen valoja päälle. 

3) Radio. Meillä jätetään talliin radio päälle uudenvuoden yöksi. Radio on monesti muutenkin päällä, joten se on hevoselle tuttu juttu. Radioon liittyy myös se, että yleensä silloin talonväki on tallissa puuhaamassa. Se on hevoselle siis mukava ja tuttu juttu. 

Radion musiikki sekoittaa ulkopuolelta kuuluvat äkkinäiset pamahdukset. Radio ei toki huuda täysillä, vaan ihan normaalisti: Kuten silloin, kun me olemme tallihommissa. En usko, etteikö hevonen kykenisi erottamaan ulkopuolelta tulevia ääniä. Koska radio on meillä hevosille tuttu asia, jätän sen päälle. Meillä sillä on hevosia rauhoittava vaikutus.

4) Heinää turvan alle. Meillä hevoset saavat vapaasti heinää. Uudenvuoden yönä käyn parin tunnin välein vilkaisemassa tunnelmia tallissa. Silloin lisään pikkuisen evästä jokaiselle. Se, että hevonen keskittyy heiniin, on hyvä merkki. Se on rauhallinen ja tyytyväinen. 

Kannattaa toki miettiä, josko pienellä heinämäärällä olevaa hevosta kannattaa ryhtyä "tukkoon syöttämään".  Se voi olla pikemminkin vaarallista. Kuten sanottua, meillä hevoset ovat tottuneet syömään suurehkoja määriä heinää. Siten tämä juttu toimii meillä. Kannattaa käyttää harkintaa sen suhteen, mikä toimii teillä. Esimerkiksi potentiaalisesti hermostuvalle hevoselle en laittaisi heiniä verkkoon, vaan lattialle. Ihan vain siksi, että yhden heinäverkon olen puukon kanssa hevosen kintuista irrotellut. En suosittele. Oli aika kova homma. 

5) Myöhäinen aamu. Yleensä meillä hevoset laitetaan ulos noin klo 7. Uudenvuoden aamuna ulospääsyä on siirretty jonnekin klo 10 tienoille, mikäli yöllä on ollut kovasti aktiviteettia rakettirintamalla ja tuulta ei käytännössä ole. Näin ruudin haju ehtii hävitä paremmin. Jos on tuulinen ilma, ei tätä ongelmaa ole. Tuulisena päivänä ulos mennään normaaliin aikaan. 

Uudenvuoden päivä otetaan meillä rauhallisesti ja pääasiassa vain ulkoillen. Tallissa riittää hommaa, kun hevoset ovat olleet pitkään sisällä. Pskan määrä on kolminkertainen - saa siinä kottikärryjä työntää. Mutta yleensä vuodenvaihde on näillä eväillä sujunut varsin mallikkaasti.

Lopuksi

Pitää muistaa, että hevoslaumat ovat erilaisia. Omistajan tehtävä on tuntea laumansa ja toimia sen parhaaksi. Tämän nykyisen laumani kanssa ei juurikaan ole ongelmia ollut paukkumisien kanssa.  Tosin toimimme, kuten yllä kuvasin: Ennakoiden. En anna edes sitä mahdollisuutta, että ongelmia tulisi.

Kaikkien ei tarvitse näin toimia. Tuttavallani on hevoset pihatossa ja ulkona koko yön paukkui tai ei - eikä heillä ole ollut onglmaa siinä, että hevoset olisi paukkuja säikkyneet. Näin minulle on kerrottu ja uskon myös, että näin on. Laumat ovat erilaisia ja ne sietävät erilaisia asioita. 

Oma käytännön kokemukseni "ei ne niitä säiky" on huonompi. Noin 15 vuotta sitten silloiset hevoseni olivat pihatossa ja ulkona irti. Lopputulos: Ne juoksivat paniikissa häntä tötteröllä laidunta ympäri kyljet vaahdossa koko yön läpi. Suojaan niitä yritettiin saada, mutta turhaan. Kun paniikki on päällä, se on päällä. Ihme, että sen suurempaa vahinkoa ei silloin tapahtunut ei ihmisille eikä eläimille. Tilaisuuksia oli kyll runsaasti. Sen jälkeen en ole kokeillut, vaan olen ennakoinut ja ehkäissyt.

Mitä opimme tästä: Tunne omat hevosesi. Tee ratkaisut sen pohjalta. Yleispätevää ohjeistusta ei ole. Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi sinulla - ja päinvastoin. 

Mukavaa Uutta Vuotta kaikille! Muistakaa pitää eläimistä huolta niin, että niilläkin on mahdollisimman leppoisa aloitus vuodelle 2019. 

Minullako olikin "tätihevonen"?

Tiistai 11.12.2018 klo 13.50 - KMA

Ostin aikoinani tamman Puolan markkinoita. Tamma toi mukanaan perinteisen yllätyksen, eli "salakuljetti" kohdussaan varsan. Pienokainen sinällään oli tervetullut ja mieleinen, joskaan ei toki suunniteltu. Kuten jokainen varsan omistanut tietää, varsa ei itsestään muutu kivaksi harrastehevoseksi. Sitä pitää opettaa, että se oppii kaikenlaisia ihmisten arvostamia asioita. 

Napin kanssa törmättiin nopeasti tähän oppimisen tyypilliseen  TIETÄÄ - TAITAA - TEKEE -puuhakolmion probleemaan. 

Varsa pitäisi osata opettaa hevosen tavoille

Tietoa varsan opettamisesta minulla oli. Taitoa oli sitten niukemmin. Siten se tekeminen vähän "mitä sun sattuu" ja tulokset  - tai pikemminkin tulosten puutteet sen mukaiset. Tieto toki riitti arvioimaan sen, että pieleen tämä menee. Pahasti. Se ei muuten kannusta jatkamaan, voin sen kertoa. 

Hankalia juttuja on helppo siirtää tuonnemmaksi milloin milläkin syyllä. Noloa myöntää, mutta varsan koulutus-asiaa siirrettiin ja siirrettiin. Eräänä päivänä tajusin meillä asuvan tallissa tasan 7 vuotiaan "tamma-varsan", jolla on raskastyöhevosena painoa vaatimattomat 700-800 kiloa. Tamman käytöstavat muistutti lähinnä  oravaa. Voin kertoa, että se on vähän työläs yhdistelmä. 

Jos sen laittaisi kouluun?

Yritettiin Napille toki oppia hankkia. Löytyikin kaukaa etelästä sellainen ihmeitä tekevä "koulutustehdas", mihin hevosen voi toimittaa kolmeksi kuukaudeksi koulutettavaksi. Sitten se palautetaan mallikkaasti käyttäytyvänä ratsuna takaisin, toki huomattavaa rahallista korvausta vastaan. Eikö kuulosta yksinkertaiselta ratkaisulta!  Paikka siis varattiin ja toivoa oli näkyvissä! Jospa meidän Napista sittenkin tulisi hevonen. 

Se ilo loppui, ennen kuin edes alkoi. Ei tuo meidän rontti  suostunut kuljetuskoppiin.  Yritettiin sitä lastata. Monesti. Turhaan. Hyvällä ja pahalla.

Moni hevosharrastaja antoi lastaamiseen avuliaasti monipuolisia  "neuvoja ja vinkkejä". Jostain syystä kukaan asiantuntevasti neuvoja jakavista guruista ei halunnut tulla näyttämään mallia käytännössä. Edes tämän "koulutustehtaan" kaiken osaava omistaja ei ollut kiinnostunut noutamaan hevosta kun kuuli, ettei se suostu menemään kyytiin. Ilmeisesti lastaamisen koulutus ei siis kuulunut konseptiin.

Koska "koulutustehdas" oli useamman viikon kestävän kävelymatkan päässä, piti paikka perua. 

Oletko ajatellut, josko... 

 "Pitäisikö tuota teidän pikkuista jo opettaa hevosten tavoille?" voitanee pitää jonkinmoisena vinkkinä kengittäjältä.  Hän kertoi, että paikkakunnalla asuu eräs Tuomo-minimien kaveri, joka on vähintäänkin osaava kaveri hevosten kouluttamisessa. Kannattaisiko ehkä kysyä, josko hän joutaisi opettamaan meitä? 

Kun olin päässyt noin 10 sekunnissa yli siitä noloudesta, että tallissa asuu apukoulun eskarinkin skipannut pullahevonen, soitin Tuomolle. Huomasin puhelun aikana, että en ilmeisesti ole asiani kanssa yksin. Tuomo ei pitänyt Napin tilannetta ollenkaan huonona, enempi ehkä innostui uudesta projektista.

Kaikesta huokui se, että Tuomo oikeasti tykkäsi kaikenlaisista hevosista ja niiden opettamisesta. 

Parasta oli se, että hän tuli meille kotitallille opettamaan minulle, miten sitä minun omaa hevosta pitää opettaa. Kädestä pitäen. Näytti mallia Napin kanssa, miten tehdään ja mitä lopputulosta halutaan. 

Kun malli näytetään omalla hevosella,  niin turha vinkua, etteikö hevonen osaisi sitä tehdä. Eri asia on, osaanko minä sitä siltä oikein pyytää.  En osannut - todistusaineisto oli aika raskauttavaa, joten oli aika opetella.

• Olen saanut lisää tietoa siitä, miten asiat tehdään ja miksi. 
• Minulle on näytetty kädestä pitäen taitoa, miten asiat tehdään ja miksi.
• Minä harjoittelin, tein ja opin, miten asiat tehdään ja miksi.

Oppimisen itse itseään ruokkiva positiivinen kehä on valmis hyrräämään. Vaikka hevosen kouluttamisen osaamisen asteikolla olen lähinnä eskarin ekapäivää viettämässä, niin kipinä harrastukseen on palannut.

Vain tekeminen on tie taitoon

Tuomo antoi meille Napin kanssa läksyn, mihin riitti 10-15 minuuttia päivässä - ei siis mitään syytä, ettemme olisi harjoitelleet päivittäin. Motivointiin riitti myös se, että seuraava oppitunti oli 2-3 viikon päästä. Seuraava aika sovitiin heti. Mitä harjoitellaan, milloin se tulee osata.

Säännöllisyys ja aikataulu pitää harjoittelun vireessä eli potkii minua itseäni perseelle ihan kunnolla.

Ja onhan me Napin kanssa harjoiteltu nyt, kun tiedetään miten harjoitellaan. 

Se muutos, mikä hevosessa koulutuksen myötä tapahtuu, on muuten uskomaton. Se muutos leviää myös muihin tallin hevosiin, koska minä toimin eri tavoin. Meillä on tallissa nykyään hyvin seesteistä ja rauhallista.

Muutos on lisäksi tapahtunut lyhyessä ajassa, vain muutamassa viikossa. Olen omaan Hirnun Treenikirja-kalenteriin kirjannut ylös Napin "oppitunnit" ja mitä olemme harjoitelleet. Siitä on ollut hauska nyt kelata taaksepäin, miten me olemme kehittyneet asioissa. Vähän kerrallaan. Oikeita asioita, oikeassa järjestyksessä. 

Minullako olikin tätihevonen?

Vielä viime syksynä tämä meidän raivostuttavan touhukas oven potkija, useammat päitset pilkkonut, tohelo-geeneillä varustettu, varpaiden polkemisen epävirallinen maailmanmestari ja ikuinen varsa on nyt "tätihevonen". Rauhallinen, odottava, luottavainen. 

Eilen  pysähdyin oikein miettimään tätä muutosta. Otin tamman tallin käytävälle seisomaan ja pudotin riimun maahan. Nappi seisoi käytävällä tyytyväisenä, liikkumatta. Tehtiin venytyksiä, harjattiin karva kiiltäväksi ja putsattiin kaviot. Ilman, että hevonen oli kiinni missään. Ilman, että se olisi pyrkinyt mihinkään. Ilman, että se puuhasteli mitään ylimääräistä. Ilman, että turvakärkien kestävyyttä tallikengissä testattiin. Minä siis osasin lopultakin kertoa hevoselleni, mitä siltä halusin. Ja se kuunteli minua. Meillä on Napin kanssa nykyään tosi kivaa puuhata yhdessä. 

En usko, että samaa fiilistä olisi saavutettu, jos olisin lähettänyt Napin koulutettavaksi toisaalle ja se olisi palautettu minulle "valmiina". Tuomo totesikin, että kun hevoselle oppii kertomaan mitä siltä haluaa ja sitä itse opettaa, siihen kiintyy ihan eri tavalla. 

Allekirjoitan tuon täysin. 

Joululahjaideaa miettivät hevostenomistajien läheiset: Hankkikaa pukinkonttiin lahjakortti, jolla harrastuksensa kanssa jumittunut heppa-harrastaja voi hankkia itselleen ammattilaisen opetusta. Jokin kurssi taikka meidän tavoin muutama tunti kotiopetusta kädestä pitäen. Parasta ikinä! Mikään remmi taikka rensseli ei korvaa sitä fiilistä kun oppii uutta.

Ja toki pukinkonttiin voi hankkia meiltä myös uuden Duo-hevostallin, mutta jatketaan siitä sitten toinen kerta.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille hevosharrastajille!

Hyvänmielen hevosharrastus

Lauantai 1.10.2016 klo 12.24 - KMA

Itselläni on ollut hevosia niin kauan, että hävettää myöntää. Ikuinen heppatyttö siis - tosin peilin perusteella keski-ikäinen jo. Kotipihassa näitä pihankoristuksia on ollut reilut 15 vuotta. Se tarkoittaa sitä, että monta asiaa on tullut koettua ja kokeiltua. Mukaan on mahtunut niin hyviä, kuin huonoja päiviä - ja todella huonoja päiviä. En voi väittää, etteikö p*skan lapioiminen ja kellon mukaan tallitöissä ramppaaminen olisi silloin tällöin hieman kiristänyt hermoja. Hulluahan tämä hevosharrastaminen tosiasiassa on. Toki paikallinen kaivinkoneyritäjä totesi, ettei sellaista voi sanoa edes harrastukseksi, mihin ei mene kaikki aika ja ennen kaikkea rahat. Eikä tätä tee, ellei tästä jollain tasolla tykkää. Hullua, mutta totta!

Itse olen ”näppituntumalla hoitava” täti. Minä en mittaa enkä punnitse. Enkä tee aikatauluja. Minulla ei toki ole yhtään hevosta, mitä kehtaisi kilpakentän reunalla käydä esittelemässä. Eivätkä nämä kilpahevosia olekaan. Nämä ovat harrastehevosia, ehkä enemmän vielä rapsutteluhevosia ja lemmikkejä kuitenkin. Sellaisia ”hyvänmielen-hevosia”. Joka kerta, kun tulen pihaan, etsin katseellani hevoset laitumelta. Siitä tulee hyvä mieli. Jo pelkästään se tekee kaikesta vaivannäöstä sen arvoista. 

Lue lisää »

Rakentaa itse - vai ostaa valmiina?

Keskiviikko 6.7.2016 klo 10.47 - KMA

Rakennusprojektissa on valitettavan tavallista, että oma aika ja osaaminen arvioidaan pieleen. Ennen kaikkea miehiin näyttäisi kohdistuvan  paikoin huomattavia paineita rakentamisen suhteen. Monesti oletetaan, että tokihan mies osaa rakentaa - osasihan pappakin rakentaa perheelleen talon jne. Tosiasia kuitenkin on, että kukaan ei osaa sukupuolensa, geeniensä tai sukulaisuussuhteidensa perusteella rakentaa yhtään mitään. Se ei ole niin yksinkertaista. Kaikkia miehiä ei todellakaan rakentaminen edes kiinnosta. Pitäisikö edes kiinnostaakaan?

 Rakennuksia saa onneksi myös valmiina. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kannattaa mieluummin keskittyä tekemään sitä, missä on hyvä ja mikä tuottaa mielihyvää. Mikäli rakentaminen ja nikkatointi ei ole "se oma juttu", niin miksi kiusata itseään? Vielä vähemmän: Miksi painostaa puolisoa tekemään jotain, mitä tämä ei selvästi osaa/halua tehdä? Rakentamisen osalta tähän on helppo ratkaisu: Osta valmis rakennus. Mikäli rakentamiseen haluaa osallistua, niin usein jo perustuskivien mittaaminen ja asennus, rännien asennus sekä rakennuksen maalaaminen on kesäloman ajalle ihan riittävä panostus. Pitää ihmisten levätäkin, eikö niin? 

Mikäli hevonen seisoo pihassa ilman kunnollista talvi-asumusta, niin nyt on aika ryhtyä toimeen. Vielä ehtii hoitaa paperityöt sihen malliin, että ennen pakkasia oma hevonen seisoo omassa kotitallissa. 

Mitä kuiviketta käyttäisin tallissa?

Tiistai 26.1.2016 klo 21.12 - KMA

Meiltä kysytään aina säännöllisin väliajoin mielipidettä siitä, mikä olisi tallissa toimivin kuivike. Ja mitä minä suosittelisin. Näitä keskusteluita käydään niin tallin- kuin lantalankin rakentamisen yhteydessä. Koska näyttäisi, että samaa asiaa pohditaan myös keskustelupalstoilla, niin voinen kertoa tässä oman henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvan mielipiteeni käyttämistäni kuivikkeista. Korostan: Henkilökohtainen mielipiteeni. Hirnu Oy ei myy kuivikkeita, joten myymässä en ole mitään :) 

Itselläni on hevosten pitämisestä vuosikymmenien kokemus. Kokemusta on myös monenlaisista eri talleista - kuin myös kuivikkeista. Eniten itse mietin kuivikkeita valitessani sitä, mikä sopii millekin hevoselle. Olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että maata on sen verran, että saan palaneen lannan käytettyä heinäpellolla lannoitteena. Siten loppusijoitusta minä en joudu miettimään - mikä tietenkin vaikuttaa valintoihini myös. 

Tässä voin luetella ne kuivikkeet, mitä olen kokeillut. 

Lue lisää »

Eläinsuojan on tarkoitus suojata eläintä myös pakkasella

Perjantai 15.1.2016 - Hirnu

Pakkaset paukkuvat niin, että seinät natisee. Kunnolla rakennetussa talossa ja eläinsuojassa ei onneksi ole mitään huolta pakkasesta. Hyvällä rakentamisella säästää myös lämmityslaskussa. Mikäli nurkista käy viima, niin lämpö karkaa - ja sähköyhtiö kiittää muhkealla laskulla. 

Joskus olen miettinyt, miten eri tavalla ihmiset näkevät eläinten hyvinvoinnin. Vaikka kanaa pidetään perinteisesti "vaatimattomaan" tyytyvänä eläimena, voisi kysyä, mitä sana "vaatimaton" tarkoittaa? Minulta on joskus ihan tosissaan tuttava kysynyt, että pärjääkö kana pakkasessa. No, ei pärjää. Kyllä kana tarvitsee tilan, missä juomavesi ei jäädy. Siihen toki riittää +3 astetta aikuiselle kanalla, mutta ihan vähintään se. Mieluummin muutama aste päälle. Lämpölampulla saa nopeasti lämpimän nurkan kanalaan. Mikäli kanat hakeutuvat lampun alle, niin siitä voinee vetää johtopäätöksen sopivasta lämpötilasta? Kalkkunat ovat oman kokemukseni mukaan enemmän vielä lämpimän perään - vai lieneekö meidän UKK-kalkkuna-kukko vain erityisen mieltynyt lämpimään öljypatteriinsa? 

Toinen ääripää eläinten omistajista ei toisaalta ymmärrä, että eläimen tarve esimerkiksi lämmölle on rajallinen. Hevonen ei tarvitse talliin +20 astetta lämpöä. Toki se ihmiselle olisi miellyttävä lämpötila työskennellä, mutta hevonen ei siitä välttämättä enää nauti. Käsittääkseni hevosen hengityselimistö on aika herkkä, joten suuri lämpötilaero tallin ja ulkoilman välillä voi olla ongelmallinen. +20 asteisesta tallista siirtyminen ulkoilmaan -20 asteeseen tarkoittaa 40 asteen eroa lämpötilassa. Se on paljon.

Näin pakkasten aikaan toivoisin kaikilta eläinten omistajilta ja hoitajilta malttia ja maalaisjärkeä eläinten hoitoon. Muistakaa, että eläimiä palelee ihan samalla tavoin, kuin ihmisiäkin. Ulkokoira-Musti tarvitsee mahdollisuuden lämmitellä kopissa - itse se päättää, josko se sitä mahdollisuutta käyttää. Mutta ei kielletä siltä mahdollisuutta valita, eihän. 

Hytiseviä pakkasia on kuulemma taas tulossa. Lämmitellään siis toisiamme!

Ärsyttäviä lisäkustannuksia rakentamiseen?

Sunnuntai 29.11.2015 - KMA

Varsin monelle hevostallin rakennuslupaa hakevalle tuntuu tulevan yllätyksenä, miten tarkkaan rakennusluvan yhteydessä lantahuolto ja rehujen säilytyskin pitää selvittää. Tai no, pitää ja pitää. Suomalaiseen viranomaisen tehtävään kuuluu huolehtia, että asiakas varmasti on pyrkinyt huomioimaan asiat, jotka heidän kokemuksensa mukaan muodostuvat ongelmaksi. 

Toki nämä erilaiset rakennelmat tuovat lisäkustannuksia. Niitä rakentaja ei yleensä kaipaa, ei sitten ollenkaan. Se on ymmärrettävää. Kannattaa ajatella asiaa kuitenkin niin, että harastuskin on paljon mukavampi asiallisissa tiloissa, asiallisesti mietityillä ratkaisuilla. Kalliita niiden ei tarvitse olla, mutta toimivia.

Kukapa nyt haluaisi kotipihaan lantalan huuhtoutumisvesiä. Ei se hääviltä haise, vaikka kuin hevosista tykkääkin ;o) 

Koti maalle ja talli kotipihaan?

Tiistai 20.10.2015 - KMA

Aika monella on unelmana muuttaa maalle ja laittaa hevonen kotipihaan. Miksikäs ei? Niin minäkin itse asiassa maalle päädyin muuttamaan. Muutamia räntäsateen täytteisiä, pimeitä iltoja lukuunottamatta en ole päätöstä katunut.

Ajattelin näin "vanhana tekijänä" nyt kirjoittaa muutaman vinkin siitä, mitä kannattaa miettiä unelmapaikkaa etsiessään. 

Lue lisää »

Tiedonkulkua hevoskauppaan - unelma?

Torstai 6.8.2015 - KM

Hevoskauppa taitaa olla yksi mielenkiintoisinpia kaupanteon lajeja. Ehkä siksi, että myytävä kohde on elävä olento, joka ei pysty tilanteeseen juurikaan vaikuttamaan. Se ei osaa puhua ja kertoa itsestään ja elämästään. 

Hevosella on usein huomattavakin rahallinen arvo ns. tavallisen kaduntallaajan omaisuudessa. Yleensä puhutaan helposti tuhansien eurojen sijoituksesta. Monet ihmiset ottavat lainaa hevosen hankintaan, joten harhaostosta halutaan välttää. Hevosiin myös kiintyy, joten ennakoimattomat yllätykset eivät tarkoita vain rahallisia tappiota - paha mieli tulee kaupantekijäisinä.

Hevosen myyminen sinällään on välillä ikävää hommaa. Yksityinen ihminen miettii myymistä yleensä aika pitkään. Kukapa kaverista haluaisi luopua? Toisaalta elämäntilanteet vaihtuvat, eikä "loppelämän kotiin" ostettu hevonen enää mahdu elämään - tai sen ylläpitokustannukset käyvät ylivoimaisiksi. Syitä myymiselle on useita, mutta yleensä yhteistä on toive uuden hyvän kodin löytymisestä.  

Lue lisää »