Hirnu Oy:n blogi

Kotitallin pitäjille helpotusta ja hevosille heinää samassa paketissa

Lauantai 8.10.2016 klo 11.16 - KMA

Liikalihavuus on eläimelle yhtä vaarallista, kuin ihmisllekin. Eläin sairastuu, kuten ihmisetkin

erilaisiin liikalihavuudesta johtuviin sairauksiin. Toki myös liika laihuus on hevoselle yhtä vaarallista, kuin ihmisellekin. Erilaiset vatsavaivat eivät ole yllättäviä tällä upealla arojen eläimellä, jonka pääasiallinen tehtävä on liikua ja syödä koko ajan. Arolla  elävä villihevonen liikkuu koko ajan ja etsii syötävää. Ihmisen hoidossa elävällä hevosella asiat ovat toisin. Ruuan perässä ei tarvitse juosta pitkin aroja, vaan lounas kannetaan nenän alle.  Hevosen elimistö on kuitenkin rakennettu arolla elämistä ja syömistä ajatellen - eli syömään korsirehua pikkuhiljaa pitkin päivää - mieluummin liikkuen samalla. Syödä koko ajan, ei  tarkoita ”syödä määrättömästi” koko ajan - ei ihmisellä eikä eläimellä. Useimmat hevoset pystyvät itse säännöstelemään korsirehunsa, eikä määrättömästä lihomisesta tule niille ongelmaa. Mutta vapaa heinä ei sovi kaikille. 

Erityisesti ponit ovat monesti hyviä rehunkäyttäjiä ja pullistuvat huomaamatta hämmästyttäviin mittoihin. Toisaalta tallinpitäjän takaraivossa takoo: Hevosen on kuitenkin hyvä syödä  ”koko ajan jotain”. Tämä on yksi ongelma kotitallin pitäjällä: Miten ahnekin hevonen voi syödä pikkuisen koko ajan ilman, että se syö määrättömästi ja lihoo liikaa. Tai urheiluhevonen syödä koko ajan säilyttäen kuitenkin urheilijan linjat. Juuri tämä rehujen kanssa värkkääminen vie paljon aikaa ja sitoo tallinpitäjää. Tähän kun yhdistetään ansiotyö ja perhe, onkin elämässä sovittamista. Turhaa stressiä asiasta, jonka ratkaisu on jo keksitty.

Lue lisää »

Hyvänmielen hevosharrastus

Lauantai 1.10.2016 klo 12.24 - KMA

Itselläni on ollut hevosia niin kauan, että hävettää myöntää. Ikuinen heppatyttö siis - tosin peilin perusteella keski-ikäinen jo. Kotipihassa näitä pihankoristuksia on ollut reilut 15 vuotta. Se tarkoittaa sitä, että monta asiaa on tullut koettua ja kokeiltua. Mukaan on mahtunut niin hyviä, kuin huonoja päiviä - ja todella huonoja päiviä. En voi väittää, etteikö p*skan lapioiminen ja kellon mukaan tallitöissä ramppaaminen olisi silloin tällöin hieman kiristänyt hermoja. Hulluahan tämä hevosharrastaminen tosiasiassa on. Toki paikallinen kaivinkoneyritäjä totesi, ettei sellaista voi sanoa edes harrastukseksi, mihin ei mene kaikki aika ja ennen kaikkea rahat. Eikä tätä tee, ellei tästä jollain tasolla tykkää. Hullua, mutta totta!

Itse olen ”näppituntumalla hoitava” täti. Minä en mittaa enkä punnitse. Enkä tee aikatauluja. Minulla ei toki ole yhtään hevosta, mitä kehtaisi kilpakentän reunalla käydä esittelemässä. Eivätkä nämä kilpahevosia olekaan. Nämä ovat harrastehevosia, ehkä enemmän vielä rapsutteluhevosia ja lemmikkejä kuitenkin. Sellaisia ”hyvänmielen-hevosia”. Joka kerta, kun tulen pihaan, etsin katseellani hevoset laitumelta. Siitä tulee hyvä mieli. Jo pelkästään se tekee kaikesta vaivannäöstä sen arvoista. 

Lue lisää »