Tämän aasinsillan jälkeen pääsemme kuitenkin takaisin kuoriutumiseeni. Minähän en ole Siikajoelta kotoisin, vaan pullahdin suurena pulleana 100 grammaa painavana munana mamman pesään Etelä-Suomessa. Sieltä minä matkustin postipaketissa Siikajoelle ja asetuin lämpöisen keinoemon huomaan - eli hautomakoneeseen. 

Me linnut olemme siten hassuja olentoja, että "laihdumme" hautomisen aikana. Tästä painon putoamisesta voidaan päätellä kehittymisen sujuminen. Minä esimerkiksi painoin tasan 100 grammaa munana, kun saavuin postipaketissa nykyiseen kotiini. Neljän viikon aikana hävisi munani painosta tasaisesti 2-3 grammaa viikottain - ja sitten minä kuoriuduin. Eikö olekin ihmeellistä! Nisäkkäillä asiat menee ihan päinvastoin.  

Kuoriutuminen ei minun kohdallani onnistunut ihan älyttömän helposti. Kaikkiaan käytin siihen touhuun aikaa kamalan kauan - kaikkiaan neljä päivää. Yleensä kuoriutuminen kuulemma tapahtuu pikemminkin tunneissa - joskus kanoilla jopa minuuteissa. Minä otin kuitenkin asiat varman päälle ja tein aluksi pienen reiän munan kuoreen tutkiakseni maailmaa varovaisesti. 

Tällainen rauhallinen kuoriutuminen aiheutti kuitenkin pienehköjä ongelmia ja paljon käsitöitä palveluskunnalleni. Kuoriutuminen - usko tai älä, tarvitsee yllättävän paljon kosteutta. Lämpötila koneessa (noin 37,5 astetta) puolestaan kuivattaa munia. Lisäkosteus edesauttaa munan kuoren pehmeämistä, munan kalvojen kosteuden ylläpitämistä ja tätä kautta kuoriutuminen on helpompaa. Ikään kuin voitelu pitää olla kohdallaan. Voiteita ei saa kuitenkaan olla liikaa, koska liika kosteus on vaarallista ei-kuoriutuville munille. Pahimmassa tapauksessa kuoriutumista odotteleva tipu voi hukkua liikaan veteen munan sisällä. Munan pinta on nimittäin yllättävän huokoinen ja vesi menee siitä läpi. Kannattaa muistaa se! Tosiasiassa pitää siis löytää jonkinlainen tasapaino lämmön ja kosteuden kanssa. 

Ensinnäkin oli selvää, että jokainen toivoi kuoriutumiseni onnistuvan ongelmitta. Toisaalta oli selvää, että tavoitteena oli säilyttää minun terveyteni. Tällainen rauhallinen kuoriutuminen johtaa sikiökalvojen kuivumiseen. Tämän takia minun untuvapeitteeni takertui sikiökalvoihin kiinni ja edelleen kuivui kiinni munan kuoreen. Mitenpä siitä kuoriudut? Tämän takia palveluskunta joutui useampaan kertaan kostuttamaan kalvoja ja kostuttamaan munan pintaa. Näin minut saatiin liotettua irralleen kuoresta ja kuoriutuminen pääsi jatkumaan. 

Voin tunnustaa, että ihan pikkuisen piti palveluskunnan auttaa minua puuhassani. Samalla, kun kalvoja kostutettiin pienellä märällä sienellä, emäntä hieman "ratkaisi" reiän reunaa. Näin sain äherrettyä toisen jalan parempaan ponnistusasentoon. Tällainen avustaminen on taas näitä "toisaalta ja toisaalta" juttuja. Tosiasia kuitenkin on, että kuoriutuminen on kovaa hommaa ja joillakin tipuilla loppuu voimat kesken. 

Mutta minä selvisin voittajana ja selätin munani. Hieman siiventynkiin jäi kiinni kuivahtaneita sikiökalvoja, mutta se on vain kosmetiikkaa. Pääasia on, että olen täällä kertomassa teille elämästäni ankkana. 

Ja alla on keinoemoni Rcom-20 -nimeltään.