Eikö se niin ole, että omaansa saa haukkua? No, minä ajattelin tehdä juuri näin. Kirjoitan nyt pienen blogi-sarjan siitä, mitä kaikkea ei kannata tehdä hevostallin rakentamisessa. Kyse on meidän omasta hevostallista, joka toki on jo ollut olemassa paljon ennen Hirnun Oy:n perustamista. Siitä tiedämmekin, miten hevostalli pitää suunnitella - eli ei ainakaan näin...
Virheistä oppii, eikö totta. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa pahimmat mokat hevostallin rakentamisessa. Sellaiset, mitkä harmittavat sitten jälkikäteen. Kaiken lisäksi ne tulevat kalliiksi. Ei riitä, että asian korjaa. Vanhaa korjatessa kustannukset ovat isommat, koska ensin pitää purkaa - jotta voi taas rakentaa. Uuden rakentaminen on tämän takia nopeampaa ja halvempaa puuhaa.
Oman hevostallini historiasta voin sanoa sen verran, että sitä ei alkujaan rakennettu hevostalliksi. Se oli alkujaan omakotitalo, perinteinen 60-luvun alussa rakennettu. Uuden talon rakentamisen myötä tuli villi idea muuttaa se hevostalliksi. Tämä säästi monta euroa, mutta aiheutti myös monia ongelmia. Vanhan kanssa joutuu tekemään kompromisseja. Siksi oma talli ei suinkaan ole mikään moderni ja tiloiltaan ideaali. Siitä syntyykin ajatukset siitä, miten asiat pitäisi tehdä, jotta ne olisi tehty kunnolla. Näiden ideoiden ja ajatusten myötä syntyi myös Hirnu Oy.
Nyt kuitenkin otan kohta kohdalta muutamia "pikku-juttuja", jotka kannattaa tallin rakentajan miettiä. Oikeasti. Nyt puhuu karu kokemus, joka on hankittu tekemällä monta asiaa pieleen - jotta teille voimme rakentaa juuri oikein!
Mikäli jatko kiinnostaa - paina alla olevaa linkkiä seuraavalle sivulle!
Karsinoiden lukitus on asia, mitä moni ei tule edes ajatelleeksi tallia rakentaessaan. Eikä mieti edes silloin, kun valitsee karsinaelementtejä. Se on kuitenkin asia, minkä kanssa äherrät tallissasi joka päivä. Eikö sitä siis kannattaisi pysähtyä miettimään tarkemmin? Voin kertoa, että ei-toimimattomana karsinoiden lukitus närästää joka päivä.
Duo-Valmistalleissa käytämme Illis'n AS DUO -karsinaelementtiä. Siihen päädyin juuri siksi, että sen lukitusmekanismissa on jotain järkeä. Lukitus on kalterissa itsessään ja karsinan oven saa avattua kätevästi, kurottelematta tai temppuilematta niin karsinan sisältä kuin ulkopuoleltakin. Paitsi, että hevonen ei sitä onnistu avaamaan. Ei sitten millään. Tämä oli olennainen syys Illis'n tuotteiden valitsemiseen. Ensimmäisissä Valmistalleissa käytettiin toisen valmistajan karsinaelementtiä, mutta se hylättiin mm. lukituksen ongelmien takia. Siinä elementissä ole täysin mahdollista, että hoitaja lukitsi itsensä karsinaan hevosen kanssa. Joissain tapauksissa se on huvittavaa - mutta entäpä, jos hevonen on vihainen? Tai tulee hätä? Siellä ihminen istuu pollen kanssa vankilassa ja väistelee iskuja. Eihän naurata enää yhtään.
Olisipa ollut silloin aikoinaan tietoa siitä, että tämän lukitus-asiankin on joku miettinyt yhtä fiksusti, kuin Illis. Valmistalleissa asiat on siis kunnossa. Voin luvata sen.
Entäpä meill? Meillä kotona on karsinoissa tällaiset, hyvin monessa tallissa käytössä olevat peruslukitukset. Eli perinteinen kiväärilukko, joihin on tehty kunnollinen kädensija. Toimiva ihmisellä. Helppo käyttää. Aika lailla toimintavarma. Ainoa ongelma on siinä, että se on varsin helppokäyttöinen ja toimintavarma myös hevoselle!
Käytännössä olen olosuhteiden pakosta päätynyt siihen, että yöksi meidän kullanmurujen karsinoiden ovet on pakko varmistaa. Ne siis sidotaan kiinni riimulla. Lujasti. Se kun ei riitä, että tamma meillä avaa oman ovensa, vaan sen pitää avata myös kaverin ovi. Ja kolmannenkin kaverin ovi. Jostain syystä ruunaa nämä rouvat eivät ulos päästä...?
Jokainen, joka on siivonnut tallia hevosten tutkimusretken jäljiltä tietää, mitä tarkoitan. Hevonen ei ole siisti eläin, kun se pääsee tallissa tekemään "kaikkea, mitä se on aina halunnut tehdä". Mikäli tallissa on ollut heinäpaaleja, ovat ne todennäköisesti tasaiseksi matoksi poljettuna pitkin lattia. Ja mitäpä muuta ylimääräiselle heinälle kannattaakaan tehdä, kuin koristaa se reippaalla kasalla sontaa. Nämä lemmikit on niin kamalan huumorintajuisia! Jokainen ämpäri on tullattu ja pyöritelty, varmuuden vuoksi päälle on polkaistu. Listaa voisi jatkaa määrättömästi.
Vaikka siivousintoa olisikin, niin miksi tällainen "köytä karsinan ovi kiinni" ei välttämättä ole kätevä vaihtoehto?
No, hätätilanteessa - kuten tulipalossa, on erityisen paljon etua siitä, että karsinan oven saa nopeasti auki. Siinä vaiheessa, kun tuli kuumottaa kumppareita, ei varmasti naurata ryhtyä aukomaan puoliksi sulaneita nailon-naruja. Hevonen on riittävän vastahakoinen pelastettava tulipalosta ilman erityistä vaikeuskerrointa oven avaamisen suhteen.
Joten ystävät - ihan ilmainen vinkki: kannattaa miettiä tarkkaan, millainen lukitussysteemi on tulevan tallisi karsinoiden ovessa. Eikä sen välttämättä tarvitse olla kallis ratkaisu - kunhan se on toimiva ratkaisu.
Suosittelen miettimään nämä asiat:
- nopea avata
- helppo avata niin sisä- kuin ulkopuoleltakin
- tukeva, eli kestää myös tarkasti tähdätyn potkun suoraan oveen
- hevonen ei sitä itse saa auki
Jatkamme Vältä edes nämä mokat tallinrakentamisessa -sarjaa noin viikon kuluttua. Näillä eväillä mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille!
Älä edes kuvittele, ettekö hevonen saisi ovea auki - kun se oikein päättää paneutua asiaan!