Hirnu Oy:n blogi

Uusi Vuosi kotitallissa - oletko valmis?

Perjantai 28.12.2018 klo 15.35 - KMA

Uusi vuosi on täynnä iloa, riemua ja toki odotusta. Eläimet eivät kuitenkaan useinmiten osaa arvostaa tätä ihmisten riehakkuutta, mihin liittyy usein raketteja ja monenlaisia pommeja. Erilaiset välkkyvät valot, paukahdukset ja ruudin haju saavat monta hevosta ja koiraa pitämään vuodenvaihteen juhlintaa lähinnä painajaisena. Näin ollen me Hirnu Oy:ssa pyrimme muistuttamaan ihmisiä siitä, että ainakin eläinsuojien ympäristössä näitä "paukkuvia juhlia" vältettäisiin.

Eläinten omistajat voivat - ja mielellään olisi myös suotavaa, valmistautua ympäristössä tapahtuvaan vuodenvaihteen juhlintaan. Halusi tai ei,  kohta enemmän tai vähemmän paukkuu. Siksi on tärkeää nyt keskittyä tekemään eläinten olot mahdollisimman mukavaksi.

Tässä blogitekstissä kerron, miten meillä kotitallissa hevosten osalta valmistaudutaan Uuden vuoden juhlintaan. Kyse on käytännön vinkeistä, jotka olen vuosien varrella todennut meillä toimivaksi. 

Mikäli sinulla on vinkata jotain muita käytännön juttuja asiaan liittyen, kommentoi vapaasti. Hyväksynnän jälkeen kommentit tulevat näkyviin alle.

1) Ennakointi: Hevoset sisälle ajoissa

Sääntöjä rakettien ampumisen suhteen on. Tänä vuonna näyttäisi säännöt sanovan, että paukuttelu pitää rajoittaa välille 18-02. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että aina on niitä malttamattomia neropatteja, jotka aloittavat aikaisemmin. Ei niin saisi tehdä, mutta se ei vain aina mene sääntöjen mukaan. Siten kokemus on pistänyt minut ennakoimaan. 

Meillä hevoset otetaan uudenvuoden aattona sisälle käytännössä noin klo 15-16. Eli silloin, kun alkaa hämärtämään. Hämärässä pamahdukset näyttävät komeammalta, joten pimeän laskeutuminen houkuttaa "ihan pikkuisen vain" pamauttamaan. Ihan vain yhden ja nopeasti. 

Realistina siis yritän ennakoida, jotta hevoset eivät ehdi säikähtää. Kun hevonen tulee rauhallisena talliin, on se hyvä lähtökohta aloittaa mahdollisimman rauhallinen yö tallissa. 

2) Valot tallissa yli yön. Kuten jokainen tietää, on sisältä hyvä katsoa ulkona ammuttavia raketteja, mikäli huone on pimeänä. Jos huoneessa on valot päällä, eivät raketit näy kunnolla. Tallissa toimin siksi päinvastoin. Meillä on täysi valaistus päällä tallin sisällä koko yön ajan. Näin pystyn vähentämään välähdyksien näkymistä tallissa. 

Toinen vaihtoehto olisi peittää tallin ikkunat. Itse pidän sitä liian vaivalloisena operaationa. Se, että talliin jättää valot päälle riittää oikein hyvin. Ikkunat peittämällä voisi toki hevosille taata paremmat yöunet pimeässä tallissa - tosin epäilen, että ne eivät nuku kuitenkaan. Hevosen aistit ovat mm. hajun suhteen ihan eri luokkaa kuin ihmisellä. Kun ihminen haistaa ruudin ilmassa, voin vain kuvitella miten hevonen sen haistaa.  Voin siis hyvin jättää valot päälle, koska hevonen tuskin nukkuu levollisena kuitenkaan. Tällöin pystyn yön aikana käymään tarkistamassa tallin tilanteen ilman, että räpsyttelen valoja päälle. 

3) Radio. Meillä jätetään talliin radio päälle uudenvuoden yöksi. Radio on monesti muutenkin päällä, joten se on hevoselle tuttu juttu. Radioon liittyy myös se, että yleensä silloin talonväki on tallissa puuhaamassa. Se on hevoselle siis mukava ja tuttu juttu. 

Radion musiikki sekoittaa ulkopuolelta kuuluvat äkkinäiset pamahdukset. Radio ei toki huuda täysillä, vaan ihan normaalisti: Kuten silloin, kun me olemme tallihommissa. En usko, etteikö hevonen kykenisi erottamaan ulkopuolelta tulevia ääniä. Koska radio on meillä hevosille tuttu asia, jätän sen päälle. Meillä sillä on hevosia rauhoittava vaikutus.

4) Heinää turvan alle. Meillä hevoset saavat vapaasti heinää. Uudenvuoden yönä käyn parin tunnin välein vilkaisemassa tunnelmia tallissa. Silloin lisään pikkuisen evästä jokaiselle. Se, että hevonen keskittyy heiniin, on hyvä merkki. Se on rauhallinen ja tyytyväinen. 

Kannattaa toki miettiä, josko pienellä heinämäärällä olevaa hevosta kannattaa ryhtyä "tukkoon syöttämään".  Se voi olla pikemminkin vaarallista. Kuten sanottua, meillä hevoset ovat tottuneet syömään suurehkoja määriä heinää. Siten tämä juttu toimii meillä. Kannattaa käyttää harkintaa sen suhteen, mikä toimii teillä. Esimerkiksi potentiaalisesti hermostuvalle hevoselle en laittaisi heiniä verkkoon, vaan lattialle. Ihan vain siksi, että yhden heinäverkon olen puukon kanssa hevosen kintuista irrotellut. En suosittele. Oli aika kova homma. 

5) Myöhäinen aamu. Yleensä meillä hevoset laitetaan ulos noin klo 7. Uudenvuoden aamuna ulospääsyä on siirretty jonnekin klo 10 tienoille, mikäli yöllä on ollut kovasti aktiviteettia rakettirintamalla ja tuulta ei käytännössä ole. Näin ruudin haju ehtii hävitä paremmin. Jos on tuulinen ilma, ei tätä ongelmaa ole. Tuulisena päivänä ulos mennään normaaliin aikaan. 

Uudenvuoden päivä otetaan meillä rauhallisesti ja pääasiassa vain ulkoillen. Tallissa riittää hommaa, kun hevoset ovat olleet pitkään sisällä. Pskan määrä on kolminkertainen - saa siinä kottikärryjä työntää. Mutta yleensä vuodenvaihde on näillä eväillä sujunut varsin mallikkaasti.

Lopuksi

Pitää muistaa, että hevoslaumat ovat erilaisia. Omistajan tehtävä on tuntea laumansa ja toimia sen parhaaksi. Tämän nykyisen laumani kanssa ei juurikaan ole ongelmia ollut paukkumisien kanssa.  Tosin toimimme, kuten yllä kuvasin: Ennakoiden. En anna edes sitä mahdollisuutta, että ongelmia tulisi.

Kaikkien ei tarvitse näin toimia. Tuttavallani on hevoset pihatossa ja ulkona koko yön paukkui tai ei - eikä heillä ole ollut onglmaa siinä, että hevoset olisi paukkuja säikkyneet. Näin minulle on kerrottu ja uskon myös, että näin on. Laumat ovat erilaisia ja ne sietävät erilaisia asioita. 

Oma käytännön kokemukseni "ei ne niitä säiky" on huonompi. Noin 15 vuotta sitten silloiset hevoseni olivat pihatossa ja ulkona irti. Lopputulos: Ne juoksivat paniikissa häntä tötteröllä laidunta ympäri kyljet vaahdossa koko yön läpi. Suojaan niitä yritettiin saada, mutta turhaan. Kun paniikki on päällä, se on päällä. Ihme, että sen suurempaa vahinkoa ei silloin tapahtunut ei ihmisille eikä eläimille. Tilaisuuksia oli kyll runsaasti. Sen jälkeen en ole kokeillut, vaan olen ennakoinut ja ehkäissyt.

Mitä opimme tästä: Tunne omat hevosesi. Tee ratkaisut sen pohjalta. Yleispätevää ohjeistusta ei ole. Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi sinulla - ja päinvastoin. 

Mukavaa Uutta Vuotta kaikille! Muistakaa pitää eläimistä huolta niin, että niilläkin on mahdollisimman leppoisa aloitus vuodelle 2019. 

Minullako olikin "tätihevonen"?

Tiistai 11.12.2018 klo 13.50 - KMA

Ostin aikoinani tamman Puolan markkinoita. Tamma toi mukanaan perinteisen yllätyksen, eli "salakuljetti" kohdussaan varsan. Pienokainen sinällään oli tervetullut ja mieleinen, joskaan ei toki suunniteltu. Kuten jokainen varsan omistanut tietää, varsa ei itsestään muutu kivaksi harrastehevoseksi. Sitä pitää opettaa, että se oppii kaikenlaisia ihmisten arvostamia asioita. 

Napin kanssa törmättiin nopeasti tähän oppimisen tyypilliseen  TIETÄÄ - TAITAA - TEKEE -puuhakolmion probleemaan. 

Varsa pitäisi osata opettaa hevosen tavoille

Tietoa varsan opettamisesta minulla oli. Taitoa oli sitten niukemmin. Siten se tekeminen vähän "mitä sun sattuu" ja tulokset  - tai pikemminkin tulosten puutteet sen mukaiset. Tieto toki riitti arvioimaan sen, että pieleen tämä menee. Pahasti. Se ei muuten kannusta jatkamaan, voin sen kertoa. 

Hankalia juttuja on helppo siirtää tuonnemmaksi milloin milläkin syyllä. Noloa myöntää, mutta varsan koulutus-asiaa siirrettiin ja siirrettiin. Eräänä päivänä tajusin meillä asuvan tallissa tasan 7 vuotiaan "tamma-varsan", jolla on raskastyöhevosena painoa vaatimattomat 700-800 kiloa. Tamman käytöstavat muistutti lähinnä  oravaa. Voin kertoa, että se on vähän työläs yhdistelmä. 

Jos sen laittaisi kouluun?

Yritettiin Napille toki oppia hankkia. Löytyikin kaukaa etelästä sellainen ihmeitä tekevä "koulutustehdas", mihin hevosen voi toimittaa kolmeksi kuukaudeksi koulutettavaksi. Sitten se palautetaan mallikkaasti käyttäytyvänä ratsuna takaisin, toki huomattavaa rahallista korvausta vastaan. Eikö kuulosta yksinkertaiselta ratkaisulta!  Paikka siis varattiin ja toivoa oli näkyvissä! Jospa meidän Napista sittenkin tulisi hevonen. 

Se ilo loppui, ennen kuin edes alkoi. Ei tuo meidän rontti  suostunut kuljetuskoppiin.  Yritettiin sitä lastata. Monesti. Turhaan. Hyvällä ja pahalla.

Moni hevosharrastaja antoi lastaamiseen avuliaasti monipuolisia  "neuvoja ja vinkkejä". Jostain syystä kukaan asiantuntevasti neuvoja jakavista guruista ei halunnut tulla näyttämään mallia käytännössä. Edes tämän "koulutustehtaan" kaiken osaava omistaja ei ollut kiinnostunut noutamaan hevosta kun kuuli, ettei se suostu menemään kyytiin. Ilmeisesti lastaamisen koulutus ei siis kuulunut konseptiin.

Koska "koulutustehdas" oli useamman viikon kestävän kävelymatkan päässä, piti paikka perua. 

Oletko ajatellut, josko... 

 "Pitäisikö tuota teidän pikkuista jo opettaa hevosten tavoille?" voitanee pitää jonkinmoisena vinkkinä kengittäjältä.  Hän kertoi, että paikkakunnalla asuu eräs Tuomo-minimien kaveri, joka on vähintäänkin osaava kaveri hevosten kouluttamisessa. Kannattaisiko ehkä kysyä, josko hän joutaisi opettamaan meitä? 

Kun olin päässyt noin 10 sekunnissa yli siitä noloudesta, että tallissa asuu apukoulun eskarinkin skipannut pullahevonen, soitin Tuomolle. Huomasin puhelun aikana, että en ilmeisesti ole asiani kanssa yksin. Tuomo ei pitänyt Napin tilannetta ollenkaan huonona, enempi ehkä innostui uudesta projektista.

Kaikesta huokui se, että Tuomo oikeasti tykkäsi kaikenlaisista hevosista ja niiden opettamisesta. 

Parasta oli se, että hän tuli meille kotitallille opettamaan minulle, miten sitä minun omaa hevosta pitää opettaa. Kädestä pitäen. Näytti mallia Napin kanssa, miten tehdään ja mitä lopputulosta halutaan. 

Kun malli näytetään omalla hevosella,  niin turha vinkua, etteikö hevonen osaisi sitä tehdä. Eri asia on, osaanko minä sitä siltä oikein pyytää.  En osannut - todistusaineisto oli aika raskauttavaa, joten oli aika opetella.

• Olen saanut lisää tietoa siitä, miten asiat tehdään ja miksi. 
• Minulle on näytetty kädestä pitäen taitoa, miten asiat tehdään ja miksi.
• Minä harjoittelin, tein ja opin, miten asiat tehdään ja miksi.

Oppimisen itse itseään ruokkiva positiivinen kehä on valmis hyrräämään. Vaikka hevosen kouluttamisen osaamisen asteikolla olen lähinnä eskarin ekapäivää viettämässä, niin kipinä harrastukseen on palannut.

Vain tekeminen on tie taitoon

Tuomo antoi meille Napin kanssa läksyn, mihin riitti 10-15 minuuttia päivässä - ei siis mitään syytä, ettemme olisi harjoitelleet päivittäin. Motivointiin riitti myös se, että seuraava oppitunti oli 2-3 viikon päästä. Seuraava aika sovitiin heti. Mitä harjoitellaan, milloin se tulee osata.

Säännöllisyys ja aikataulu pitää harjoittelun vireessä eli potkii minua itseäni perseelle ihan kunnolla.

Ja onhan me Napin kanssa harjoiteltu nyt, kun tiedetään miten harjoitellaan. 

Se muutos, mikä hevosessa koulutuksen myötä tapahtuu, on muuten uskomaton. Se muutos leviää myös muihin tallin hevosiin, koska minä toimin eri tavoin. Meillä on tallissa nykyään hyvin seesteistä ja rauhallista.

Muutos on lisäksi tapahtunut lyhyessä ajassa, vain muutamassa viikossa. Olen omaan Hirnun Treenikirja-kalenteriin kirjannut ylös Napin "oppitunnit" ja mitä olemme harjoitelleet. Siitä on ollut hauska nyt kelata taaksepäin, miten me olemme kehittyneet asioissa. Vähän kerrallaan. Oikeita asioita, oikeassa järjestyksessä. 

Minullako olikin tätihevonen?

Vielä viime syksynä tämä meidän raivostuttavan touhukas oven potkija, useammat päitset pilkkonut, tohelo-geeneillä varustettu, varpaiden polkemisen epävirallinen maailmanmestari ja ikuinen varsa on nyt "tätihevonen". Rauhallinen, odottava, luottavainen. 

Eilen  pysähdyin oikein miettimään tätä muutosta. Otin tamman tallin käytävälle seisomaan ja pudotin riimun maahan. Nappi seisoi käytävällä tyytyväisenä, liikkumatta. Tehtiin venytyksiä, harjattiin karva kiiltäväksi ja putsattiin kaviot. Ilman, että hevonen oli kiinni missään. Ilman, että se olisi pyrkinyt mihinkään. Ilman, että se puuhasteli mitään ylimääräistä. Ilman, että turvakärkien kestävyyttä tallikengissä testattiin. Minä siis osasin lopultakin kertoa hevoselleni, mitä siltä halusin. Ja se kuunteli minua. Meillä on Napin kanssa nykyään tosi kivaa puuhata yhdessä. 

En usko, että samaa fiilistä olisi saavutettu, jos olisin lähettänyt Napin koulutettavaksi toisaalle ja se olisi palautettu minulle "valmiina". Tuomo totesikin, että kun hevoselle oppii kertomaan mitä siltä haluaa ja sitä itse opettaa, siihen kiintyy ihan eri tavalla. 

Allekirjoitan tuon täysin. 

Joululahjaideaa miettivät hevostenomistajien läheiset: Hankkikaa pukinkonttiin lahjakortti, jolla harrastuksensa kanssa jumittunut heppa-harrastaja voi hankkia itselleen ammattilaisen opetusta. Jokin kurssi taikka meidän tavoin muutama tunti kotiopetusta kädestä pitäen. Parasta ikinä! Mikään remmi taikka rensseli ei korvaa sitä fiilistä kun oppii uutta.

Ja toki pukinkonttiin voi hankkia meiltä myös uuden Duo-hevostallin, mutta jatketaan siitä sitten toinen kerta.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille hevosharrastajille!

Duo36 valmistalli on nyt päivitetty vuoden 2019 kuosiin

Perjantai 30.11.2018 klo 17.42 - KMA

Me Hirnu Oy:ssa pyrimme kuuntelemaan asiakkaita. Parhaat vinkit pyritään myös toteuttamaan käytännössä. Näin käynnistyi myös Duo36-valmistallin päivitys vuoden 2019 malliksi.  

Enemmän neliöitä talli samalla hinnalla

Lisäsimme Duo36-valmistalliin noin puoli metriä lisää pituutta. Tämä tila hyödynnettiin hoitotilassa. Kaikkiaan hoitotilassa on pituutta 3,5 metriä, mikä on varmasti esimerkiksi kengittämisessä varsin kiva juttu! 

Tallirakentajan kannalta miellyttävää lienee se, että rakennuksen hinta säilyi ennallaan. Verot ja muut velvoitteet sisältyvät pakettiin, kuin myös rahti kotipihaan.

Talliin vesijohto? Nyt se on entistäkin helpompaa

Lisätilan myötä saimme talliin mahtumaan kivan kaappitilan. Tämän tilan hyödyntäminen kannattaa, mikäli talliin aikoo vetää vesijohdon. Tarvittavat lattian kaadot viemäriä varten voidaan tehdä meillä hallilla valmiiksi - ihan ilman lisäkustannusta.

Vesien johtaminen hevostalliin, missä lämpötilat saattavat nopeastikin vaihdella, on aina vähän arveluttava juttu. Kaappi-ratkaisu mahdollistaa vesipisteen sijoittamisen erilliseen tilaan, jonka pitäminen huoneenlämpöisenä patterin avulla on varsin yksinkertaista. Vaikka tallin ovi olisi auki tai tallia tuuletetaan, ovat vesijohdot suojassa omassa komerossaan. 

Itse laittaisin tuohon komeroon kunnollisen kokoisen teräsaltaan, missä ämpäreiden peseminen on helppoa. Takaiseinälle laittaisin hyllyn taikka ritilän, minkä päälle puhtaat ämpärit saa kuivumaan.  Mutta jokainen toki sisustaa oman tilansa haluamallaan tavalla. Miten sinä sen sisustaisit? Kommentoi toki alla! 

Kaappitila sopii toki muuhunkin käyttöön

Mikäli vesien johtaminen talliin ei ole ajankohtaista, toimii tuo tila myös hevosten "vaatehuoneena". Talveksi kesäkamppeet saa omaan tilaan säilöön - kesällä toppaloimea ei tarvita, joten se joutaa säilytystilaan. Kätevää, eikö totta? 

Mikäli nimenomaan loimiten säilyttämiseen tarvitaan tilaa, niin kannattaa kysyä meiltä myös kätevää loimitelinettä. Se aiheuttaa jonkin verran lisäkustannusta, mutta teline voidaan meillä asentaa kaappiin valmiiksi. 

Eivätkö neliöt vieläkään riitä? 

Mikäli vielä kaipaat enemmän rakennukseen tilaa, niin kysy toki. Kyllä tätä pystyy vielä metrin verran jatkamaan kumpaankin suuntaan. Hinta toki muuttuu - mutta niin muuttuu rakennuskin. 

Huomaa Talvitarjous 2018-19

Mikäli tallin tilaaminen on ajankohtaista ensi kesälle, niin kannattaa harkita Talvitarjouksen hyödyntämistä. Mikäli tallisi rakentaminen tapahtuu meillä Hirnu Oy:ssa talvikuukausina (joulu-maaliskuu), maalaamme sen ulkopuolelta ilman lisäkustannusta.

Talli säily meillä varastossa ja toimitusajankohta on touko-kesäkuu 2019 - ellet sitten halua sitä aikaisemmin ottaa vastaan. 

Mikäli talvitarjous kiinnostaa, niin soittele Markolle. Tehdään sulle talli!

Tallipaikkoja on moneen lähtöön tarjolla

Maanantai 26.11.2018 klo 20.41 - KMA

Lapsuuden ystäväni soitti pitkästä aikaa. Siinä juttelun lomassa hän kertoi muuttaneensa työn perässä uudelle paikkakunnalle ja nyt etsineensä ruunalleen uutta tallipaikkaa. Eri vaihtoehtoja vertaileva kierros oli ollut hämmentävä kokemus.

Sivumennen todettuna: Kyse on harrastajasta, joka on tottunut siistiin ja toimivaan, nykyaikaiseen perustalliin. Mitään erikoisuuksia hän ei ole hevoselleen etsimässä, eikä maneesi ole millään lailla tarpeellinen. Hän on sellainen karu, keski-ikäinen maastoratsastelija, joka ei alkeellisiakaan oloja säikähdä. Tavoitteena oli löytää toimiva "kotitallimajoitus", koska hän arvostaa rauhallisuutta ja maalaisympäristöä. 

Tutustumiskierros siihen, millaisissa oloissa hevosia pidetään, oli kuitenkin ollut hämmentävä kokemus. Ottaen toki vielä huomioon se, että näitä paikkoja vuokrattiin ulkopuoliselle. Kaverini kertoi minulle nyt erittäin hyvin ymmärtävänsä sen, miksi rakennusvalvonta aina välillä pyrkii kertomaan hevosen karsinan seinään soveltuvista materiaaleista ja sopivasta käytävänleveydestä ja muista "sentin päälle nillittämisistä". Hän oli nimittäin kohdannut varsin nokkelia talliratkaisuja kierroksellaan. 

Kierrokselle oli mahtunut talli, missä seinälevyt olivat maalattua lastulevyä. Yllättäen nämä levyt eivät olleet kestäneet hevosten "käsittelyä" taikka yleensäkään talliolosuhteita.

Kierrokselle oli mahtunut talli, missä todellakin tallin sisäkorkeus oli noin 200cm. Kaverini hevonen on 180cm korkea ruuna, joten kattoon asennetut lamput olisivat viistäneet pollen selkää - eivät valinneet tätä vaihtoehtoa, vaikka se hyvin edullinen oli ja omistaja oli erittäin kivan oloinen ihminen.

Kierrokselle oli mahtunut talli, missä karsinoiden ovet oli kyhätty trukkilavoista. Ovien lukitseminen hoitui kätevästi riimunnaruilla. "Saranapuolella" oli käytetty runsaasti kuuluisaa paalinarua - sitä oranssia. Kun naru oli hiutunut poikki, oli "saranaa" vahvistettu aitalangalla, siis sillä sähkölangalla, mistä tehdään aitauksia ulos. Kätevää, mutta ei jatkoon päässyt tämäkään talli. 

Oli talli, missä valaistus oli hoidettu talon ulkoseinästä johdetulla jatkojohdolla ja työmaavalaisimella - siis sellaisella tulikuumalla halogeenivalaisimella. Tallin seinällä riippuva sähköjohto ja valaisin oli sennettu siten, että hevoset pääsivät siihen käsiksi. Pihalla piti tätä johtoviritystä muistaa varoa varsinkin silloin, kun on hokkikengät hevosella alla. 

Kierroksella oli talli, missä käytävä oli noin metrin levyinen. Kuten sanottu, kaverini ruuna on aika iso poika. Ei se sinne olisi mahtunut. Samaisessa tallissa oli ulko-ovi 180cm korkea. Omistaja kehui, että hevoset oppivat nopeasti "niiaamaan" oven kohdalla, joten ongelmia ei varmasti tulisi. Kaverini jätti nämä harjoitukset väliin ja halusi vielä tutkia seuraavaa vaihtoehtoa. 

Lopulta hän oli ajanut pihaan, missä oli kiva pieni talli  perusmukavuuksilla. Pihassa oli tallissa asustava ruuna, jolla oli kaksiossaan toinen "12 neliön huone" vapaana. Talli, missä oli katto korkealla, ilmanvaihto pelasi ja valaistus kunnossa. Tallissa oli peruslämpö. Pieni varustetilakin löytyi ja sinne oli vedetty vesijohto. 

Ja tallin seinässä oli - yllätys yllätys, Hirnu Oy:n logo.

Siitä se kaveri muistikin minulle soitella pitkästä aikaa. Oli tykännyt tallista ja tallipaikka ruunalle oli sovittu heti paikan päällä.

Omaa tallia hän ei toki tilannut - ihan vielä ;) 

Nykyaikaisella koiralla on oma koiratalo

Sunnuntai 18.11.2018 - KMA

Koira on perheenjäsen. Vaikka mieli tekisin, niin kaikkialle sitä ei mukaan voi ottaa. Työpaikka, opiskelupaikka - siinäpä ne tavallisimmat syyt, miksi koira joutuu olemaan päivät yksin kotona. Helposti tämä yksin oleminen venyy työpäivän viemään kahdeksaan tuntiin. Matkat kun lasketaan päälle, niin aika on joskus pidempikin. 

Kyllähän ne koirat kotona viihtyvät. Tosin - onko niillä todellisuudessa muita vaihtoehtoja? Kysymys onkin siitä, että mikäli koira saisi valita, niin mitä se valitsisi? Millaista olisi koiran toivoma nykyaikainen koiran pitäminen?

En usko, että koira toivoo tälläkin perukalla vielä niin tavallista tapaa, että koira laitetaan säällä kuin säällä  kettingin nokkaan päiväksi ulos. Suojana on pahimmillaan kovalevystä kyhätty "teltta" - jos sitäkään. Ainakin näillä alueilla, missä sudet liikkuvat, on näin yksikseen kytketty koira kuin "susien oma buffee pöytä". Eihän sillä ole mitään mahdollisuuksia paeta taikka puolustautua. Moni metsäkoira ei toki sisällä viihdy, ymmärrän sen. Mutta laittakaa sille tukeva häkki ympärille suojaksi ja kunnollinen sääsuoja, mihin se halutessaan voi mennä. 

"Yksi ratkaisu nykyaikaiseen mukavaan koiranelämän  on VuhVuh-koiratalo. Nykyaikainen koira hengaa VuhVuh-koiratalossa, kun kotiväki on töissä ja koulussa. Se ulkoilee mielellään isohkossa ulkohäkissä tarpeidensa mukaan. Se lötköttää omalla sohvalla omassa huoneenlämposessä mini-talossaan ja järsii vaikka puruluuta. Sillä on raikasta vetta saatavilla koko ajan. Kotiväen tultua kotiin, siirtyy koira laumansa mukana sisälle asuntoon."

VuhVuh-koiratalossa koira voi valita. Koirataloihin rakennetaan koiralle oma pieni eteinen ja läppäovi, jonka saa toki tarvittaessa suljettua.  Periaatteessa koira voi elää varsin vapaata koiramaista elämää päivän itsekseen ollessaan. Eteistila huolehtii sen, että lämpö koiratalossa pysyy. Kunnollinen patteri on hyvä ja edullinen keino pitää tämä talo koiralle mieleisessä lämpötilassa.

VuhVuh-koiratalosta koira pääsee käymään ulkona vaikka vartin välein. Sen ei tarvitse pidätellä tarpeitaan. Eikä isännän tarvitse yrittää hallita koiran tarpeita kyseenalaisilla keinoilla, esimerkiksi vesikuppia pihtaamalla. 

 VuhVuh-koiratalossa koiralla on vapaa pääsy ulkotarhaan jaloittelemaan ja nuuhkimaan ympäristön tuomia tuoksuja - ja hoitamaan tarpeensa silloin, kun niiden aika on. Samalla siinä voi rähistä aidan raosta naapurin Mirrille, joka kierroksellaan tepastelee koiratalon ohi. 

 Kun perhe tulee töistä kotiin, koira siirtyy lauman jatkeeksi nukkumaan olohuoneen pöydän alle isäntänsä jalkoihin. Illalla pitkälle lenkille ja siitä yöunille.

Tämä on yksi vaihtoehto nykyaikaiselle koiranelämälle, missä koiran tarpeet on huomioitu. 

Miksi kotitallin on syytä olla pieni?

Torstai 15.11.2018 klo 23.30 - KMA

Haaveileminen on hauskaa hommaa. Ihmisellä pitää olla unelmia, joihin voi tuudittautua. Niistä saa suuntaa elämälle. Ei kannata jäädä vain haaveilemaan. Jossain vaiheessa kannattaa tehdä haaveista totta. Tosiasiassa monet ihmisten unelmista ovat täysin toteutettavissa. Unelma sinällään ei ole ongelma, vaan rohkeus ottaa "se viimeinen askel". 

Moni nelikymppinen hevostyttö haaveilee lapsuuden unelman toteuttamisesta. Koti maalla. Hevonen omassa pihassa. Miksikä ei? Se on itse asiassa harvinaisen yksinkertainen unelma toteuttaa. Jossain vaiheessa vain pitää uskaltaa ottaa se ratkaiseva askel. Asiat järjestyvät aikanaan. 

Oma kotitalli on mitä loistavin paikka rentoutua. Kyllä se kotisohvan ja telkkarin voittaa - joskin silläkin ajanvietteellä on toki paikkansa. Tallilla on aina puuhastelua, tekemistä ja ennen kaikkea hevosia. Tallielämä on irrottautumista työstressitä parhaimmillaan.

Itse en halunnut olla äiti, joka ei ole koskaan kotona. Siksi, kun lapset olivat pieniä, oli hevosharrastus käytännössä pakko olla kotona. Jos olisin lähtenyt tallille, olisin poissa. Päivä töissä, ilta tallilla - milloin olen kotona? Kotitalli on pihassa, joten olet kotona perheesi luona. Yhdessä. Lähellä. Tavoitettavissa tarpeen tullen. 

Kotitallia ei kannata rakentaa liian isoksi. Iso systeemi vie liikaa aikaa. Se ei ole kohta enää harrastus. Se oli yksi ajatus Duo-valmistallien suunnittelussa: Se on riittävä tallirakennus laadukkaaseen kotiharrastukseen. 

Koska Duo-tallissa on vain kaksi paikkaa, välttyy kiusaukselta ryhtyä laajentamaan hevoskantaa. Kuten moni tallinomistaja tietää, tyhjät karsinat tahtovat täyttyä kovin helposti joko omilla tai hoitopaikkaa tarvitsevilla hevosilla. Mikäli kaikki kylän pollet on sinun tallissa hoidossa, huomaat olevasi harrastuksen sijaan tallityöntekijä, joka hyppää hoitamassa muiden hevosia - ja yllättäen laiminlyö oman harrastuksensa. Ei kiva juttu ollenkaan. 

Kotitalliin kuuluu riittävä määrä karsiointa omille hevosille. 2-3 karsinaa on hyvä määrä. Sen olen käytännössä todennut niin oman kuin työn puolesta. 

Milloin sinä pistät unelmiisi vauhtia ja pihaasi nostetaan Duo-valmistalli?

Vältä edes nämä mokat tallin rakentamisessa osa 17:  KÄYTÄVÄTILAT

Keskiviikko 11.4.2018 klo 20.09 - KMA

Käytävätila - mitä sillä oikeastaan tallissa tekee? Oletko koskaan pysähtynyt miettimään sitä asiaa? 

Todellisuudessa käytävätila on Suomen sääolosuhteissa varsin pakollinen juttu. Käytävälle voi kätevästi - ja paloviranomaisten painajaiseksi, säilöä kaikenlaista pientä suojaan talven tuiskulta. 

Toisaalta käytävätilan myötä saadaan suojaisaa ja riittävän valoisaa hoitotilaa talliin. Vaikka moni tallinrakentaja suunnitteluvaiheessa haaveilee  vesiboxista ja erillisestä hoitotilasta talliinsa, joutuu moni siitä luopumaan. Käytännössä käytävätila on siten se tila, missä hoitotoimenpiteet suoritetaan. 

Tallin käytävätilalle on olemassa omat mittansa. Kuten monesti aikaisemminkin olen todennut, mittoihin ei kannata järkähtämättä tuijottaa. Mitat ovat minimi-mittoja. Siis pienimpiä mahdollisia mittoja, mitä luvallisesti saa toteuttaa. Minimi ei ole "pakko olla näin"-mitta, vaan minimin saa toki ylittää. Paremman saa tehdä, kuin mikä on ihan pakko - eikö totta? Miksi et itsellesi tekisi hyvää ja toimivaa? 

Käytävän kohdalla suosittelisin, että 220cm leväää käytävätilaa ei rakentaisi kukaan. Se on yksinkertaisesti käytännön tallielämässä ihan älyttömän kapea. Siinä tulee piilopaikoista puute, mikäli hevonen hermostuu jonkin tilanteen takia. Käytävät ovat vain harvoin täysin tyhjiä - mikä tietenkään ei lisää turvallisuutta. Monet hevosenomistajat tykkäävät ripustaa karsinan oveen joskus varsin massiivisenkin vuoren erilaisia huopia ja loimia - kätevästi siihen hevosen lähelle. Nämä säilytettävät asiat kuitenkin vievät sitä kallisarvoista käytävätilaa kapeammaksi. 

Itse sanoisin, että 300cm leveä käytävätila on hyvä. Siinä mahtuu hyvin hoitamaan kengittämisen, siinä mahtuu hyvin ohittamaan hevosen suhteellisen turvallisen matkan päästä, siinä mahtuu hyvin kääntämään hevosen käytävällä. Ja leveässä käytävätilassa on varaa pitää sitten (paloviranomaisten vastusteluista huolimatta) jonkinlaista loimivarastoa siinä karsinan ovessa. 

Kun kerran rakentaa, niin miksi ei tekisi toimivaa ja käytännöllistä? Joten vältä se moka, että säästäisit leveydestä käytäväneliöitä tallia suunnitellessa. Vaikka se pahalta tuntuukin kustannuspuolta ajatellessa, niin ajattele käytännön ja turvallisuuden kannalta. Sijoita myös käytävätilaan niin, että se on riittävän leveä. 

Vältä edes nämä mokat tallin rakentamisessa osa 16:  RAKENNUSTEN ASEMOINTI

Perjantai 12.1.2018 klo 22.01 - KMA

Tallin suunnittelussa itse lähden liikkeelle käytännön asioista. Olennaista on, että hevosten hoitaminen ja niistä huolehtiminen tulee olla mahdollisimman yksinkertaista ja ajankäytön suhteen tehokasta. Siten lähden siitä, että vanha sanonta "tuo tullessasi, vie mennessäsi" totuuden pitäisi mahdollisuuksien mukaan pystyä toteutumaan tallissa ja tallipihassa. Kaikki ylimääräinen kärrääminen ja askeleet on pois ajasta hevosten kanssa. Ja hevosiahan me harrastamme, emme p*skan lapioimista - eikö?

Se on myös valmistallin idea : Harrasta hevosia - jätä rakentaminen meille. 

Mikäli pääset niin mahtavaan tilanteeseen, että pääset rakentamaan "tyhjälle tontille", niin istu hetkeksi alas. Nyt kannattaa suunnitella tarkkaan. Parasta tässä on se, että maalaisjärki riittää. Et tarvitse tähän asiaan asiantuntijoita taikka arkkitehtiä. Oman järkesi toki - ja kannattaa kysyä myös vuosikausia hevosia pihassaan liikutelleen ihmisen käytännön mielipidettä, mikäli se vain suinkin on mahdollista. 

Hevosten kanssa tulee paljon askelia. Niitä tulee, vaikka niitä ei erityisemmin keräilisi. Siten liikunnan takia ei kannata asioita sijoitella pihalle kovin hankalasti. Minä sanoisin, että mitä vähemmän tulee edestakaisin juoksemista tyhjän korrikärryn kanssa, sitä parempi. Kun lantakärryn käy tyhjentämässä, on kätevää, kun samalla reitillä on myös kuivikkeet talliin tuotavaksi jne.

Kannattaa piirtää pihakartta, mihin merkitsee todennäköiset kulkureitit esimerkiksi lantalaan, heinälatoon... Jonkinlainen "keittiö-kolmio" toiminee myös tallipihassa oikein hyvin. Sanottakoon nyt sekin itsestäänselvyys, että heiniä tai muitakaan ruokia ei kannata säilyttää lantalan vieressä. Puhtaat ja likaiset jutut on tapana pitää erillään toisistaan. 

Mikäli tallilla käy ulkopuolisia ihmisiä, kannattaa heidän ajoneuvoilleen miettiä jo valmiiksi tilat ja kulkureitit. Se, että hevosia talutetaan autojen keskellä, ei yleensä ole hyvä idea. Tämä kannattaa ottaa huomioon, vaikka siedättämistä haluaisikin harrastaa. 

Suunnittelu on yksinkertaista. Piirrä vaikka oman pihasi asemakuvaan eri väreillä "polkuja": 

• missä ihmiset liikkuvat edestakaisin (esim. tallinhoitoon liittyvät asiat)
• missä liikkuu isoja ajoneuvoja (traktori, kuorma-auto tuo/vie asioita)
• missä liikkuu hevoset (tarhaan, laitumelle, kentälle...) 
• missä liikkuu omat perheenjäsenet (lasten kaverit...)
• missä liikkuu mahdolliset ulkopuoliset ihmiset (tallivuokralainen, eläinlääkäri) ja mihin he voivat jättää autonsa.

Kun "polkujen" paikat on selvillä, suunnittele rakennusten sijoittaminen siten, että ei-toivottuja kohtaamisia pystytään ennaltaehkäisemään - tai ainakin kohtaamiset ovat turvallisia. Sijoittele rakennukset siten, että asioiden vieminen ja tuominen asiaankuuluvilla ajoneuvoilla on yksinkertaista. Sijoittele rakennukset siten, että pystyt "samoilla askeleilla" hoitamaan mahdollisimman monta asiaa. Kaikki edestakaisin juokseminen alkaa jossain välissä tuntua aika rasittavalta - usko pois, kokemusta on yli 30 vuoden ajalta ;D 

Lopuksi seuraa pieni mainospläjäys. Mikäli et halua lukea mainostajan vinkkiä, niin kiitän seurasta tältä erää. 

Mainospläjäys: Näissä meidän valmisrakennuksissa on toki se hyvä puoli, että niitä voi mielin määrin sijoitella ja siirrellä eri puolille tonttia, mikäli asemointi osoittautuu huonoksi.Mikäli päätyy kiinteämpään rakentamisvaihtoehtoon, pitää kerralla onnistua suunnittelun nappiin. 

Kiittäen ja lukijaani kumartaen! 

KMA

Talvitarjousta ja elementtipaketteja kotipihaan toimitettuna

Tiistai 24.10.2017 klo 11.36 - KMA

Tulihan tehtyä kotisivuille remontti. Toivottavasti te kaikki kotinikkarit arvostatte tätä aamun aherrusta sivujen parissa. Nyt pitäisi olla koottuna niin kanaloiden, kuin koiraloidenkin elementtivaihtoehdot samassa nipussa. Tavoitteena oli, että ne olisi yksinkertaisesti ja selkeästi sisältöineen ja hintatietoineen. Lienenkö onnistunut asiassa? 

Kannattaa käyttää hyväsi tuo meidän Talvitarjous. Jos rakennuksen rakennus- ja toimitusajankohta sijoittuu ajalle joulu-tammi-helmi-maaliskuu, niin hinnassa saat 5% alennuksen.

Varsinkin isommissa tuotteissa kannattaa jo kaivaa pressut esille ja suojata paketti odottamaan kesälomaa ja parempia rakennuskelejä. Ja valmisrakennusta jos ajattelee, niin perustuksenkin ehtii sipaista tehdä ennen, kuin maa on kunnolla jäässä.

Kuten sanottua: Talvi ei estä valmisrakennusten toimitusta.  

Ollaan yhteyksissä! 

Treenikirja potkii liikkeelle

Sunnuntai 15.10.2017 klo 11.02 - KMA

Vaikka oman firman tuotetta kehunkin, niin Hirnun Treenikirja avaa silmät oman hevosharrastuksen suhteen. Oikeasti siinä käy näin.

Nyt kesän yli olen muistikirjaa uskollisesti täyttänyt ja muutamia pienia huomioita on tullut väkisinkin tehtyä: 

• Hevoseni liikkuu aivan liian vähän.
• Hevoseni saa ihan liian hyvää ruokaa suhteessa liikkumiseen.
• Enpä olisi edes muistanut, mitä kengittäjä hevoseni kavioista huomautti.

... ja esimerkiksi nämä huomiot ovat johtaneet siihen, että kannattaisiko omaan harrastukseen hieman keskittyä? Ainakaan puskaratsua kummempia suorituksia ei näiltä meidän elintaso-lemmikeiltä kannata ryhtyä tällä kunnolla vaatimaan.

Itsetutkiskelua

Olen tässä itseni ruoskimisessa ryhtynyt merkitsemään ylös kaikki ne syyt, miksi en ole pystynyt/ehtinyt/kyennyt ratsastamaan. Alkoi itse asiassa nolottamaan... herätys oli kova, mutta tuli tarpeeseen. Onhan se tosiasiassa naurettavaa, että minullakin tallissa seisoo terveet työkuntoiset hevoset ja niiden tehtävänä on lähinnä lomailla laitumella 365 päivää vuodessa. Se, että puoli tuntia käy kerran kuukaudessa maastossa kävelemässä, ei ole liikuntaa terveelle hevoselle.

Havahtuminen oli aika raju. Meni ihan itsetutkiskelun puolelle. Lopputulos: Ryhdyin oikeasti raivaamaan rakkaalle harrastukselle tilaa.  Miksi en voisi merkitä kalenteriin "talli-aikaa", koska kalenteriin näyttää järjestyvän aika kaikelle muullekin? Perhe tietää, että nyt on "Talli-aika". Ihan samalla tavoin, kuin palaverit ja työajatkin on kalenteriin merkittynä. Huomiona se, että omat lapset ovat jo käytännössä aikuisia, joten olen aika vapaa menemään ja tulemaan mieleni mukaan. 

En ole havaintoni kanssa yksin. Hirnun Treenikirjasta saatu palaute on ollut monella sen ostaneella juuri samansuuntaista. Treenikirja on auttanut ihmisiä huomaamaan, että "Talli-aika" vain menee johonkin muuhun. Hevonen kyllä hoidetaan hyvin ja karva kiiltää - entä se harrastamisen ja hevosen kanssa touhuamiseen tarkoitettu aika? Siis se aika, mitä varten alkujaan hevonen tuli hankittua. Kukapa sitä p*skan lapioimista haluaa harrastaa? Siihen se jostain syystä ainakin itselläni yllättäen oli kääntynyt. 

Hevonen on tehty liikkumaan ja se tarvitsee liikuntaa. Kertaalleen eräs eläinlääkäri selitti, että suuri osa hevosten mahavaivoista johtuu nykyhevosen laiskasta elämäntavasta - minkä ihminen aiheuttaa. Kyllä hevonen liikkuisi, mutta pienet tarhat ja koppielämä ei sitä mahdollista.

Tämän päivän hevosten ruoka on hyvää ja liikuntaa vähän. Ei ole ihme, että eläinlääkärit ovat huolestuneita hevosten ylipainosta. Myönnän kyllä: Itselläni on tuolla kolme, tällä hetkellä varsin tukevassa kunnossa olevaa pollea. Hirnun Treenikirjan myötä oli nenän alla mustaa valkoisella ja oli pakko myötää, mistä se johtuu... ja minä heräsin asialle tekemään vastatoimenpiteitä. Katsotaan - tavoitteena on toukokuuhun mennessä hyväkuntoiset ja olennaisesti laihtunut lauma. 

Hevonen on turha rahanmeno...?

 Asiakkailta on tullut palautetta Hirnun Treenikirjasta.  Eräs aviomies osti kirjan vaimolleen vinkkinä siitä, että vaimon hevosharrastus on jo lassahtanut ja hevosesta olisi aika päästä eroon. Turhaan rahaa menee kalliisiin tallivuokriin, kun polle vain makaa ja syö. Eihän rouva enää edes ratsasta! 

Mies myönsi, että ajatteli käyttävänsä hevosesta saadut ja hoitomaksuista säästyneet rahat johonkin muuhun kivaan. 

Rouva otti kirjan vastaan - hän ymmärsi kyllä vinoilun asiassa. Aikansa selattuaan muistikirjaa, alkoi rouva täyttämään sitä vähän niinkuin puolihuolimattomasti.  

Vaimon täytellessä Hirnun Treenikirjaa myös hän sai ilmeisesti saman valaistumisen kokemuksen kuin minä. Miten tässä näin oli päässyt käymään? 

Saimme mieheltä palautepostia viime viikolla. Vaikka suunnitelma ei miehellä mennyt ihan putkeen, oli hän erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Mies kiitteli meitä, että vaimo on saanut uuden innon harrastukseensa.  Ja vaimo on kuulemma hyväntuulinen saatuaan hevostella raikkaassa ulkoilmassa. Ja mies oli erittäin tyytyväinen, koska nyt hän saa rauhassa pelata tietokoneella ilman, että rouva vieressä motkottaa pelaamisesta... 

Haaste kaikille hevosenomistajille:

Ota sinäkin tämä haaste vastaan: Liikutaan ja nautitaan hevosharrastuksesta niin, että hevosilta on ylimääräiset läskit kevääseen mennessä pois. Lihavuus ja huono fyysinen kunto on hevoselle ihan yhtä epäterveellistä, kuin meille ihmisillekin. 

Mukavaa syksyä kaikille!

Kasperi lievästi järkyttyneenä: "Et ole tosissasi..."

Vältä edes nämä mokat tallinrakentamisessa OSA 15: TALLIN ILMANVAIHTO 

Sunnuntai 27.8.2017 klo 13.13 - KMA

Kostea, lämmin ja "pehmeä" talli-ilma. Varusteet homehtuu talli-ilman kosteudessa. Kuulostaako tutulta? Niinhän se tahtoo monessa paikassa olla. Jos siitä ei hevoselle tule ongelmaa, niin mikäpä ettei. Tallirakennukselle siitä sen sijaan tulee ongelma, koska puu pehmenee nopeasti. Pitäähän asunnon saunankin välillä kuivua kunnolla, jotta ei tule rakenteisiin vaurioita.

Hevostalli on aika kovilla siksi, että hevonen tuottaa hengitysilmassaan suunnilleen ämpärillisen vettä ilmaan. Se pitäisi saada siirrettyä pois talli-ilmasta. Sitten on vielä niitä luonnollisia eritteitä, minkä takia niitä kuivikkeita karsinoissa käytetään. 

Pihatto on usein väärin ymmärretty tapa pitää hevosta

Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet hevostallin suhteen. Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla eläimen tarve, ei niinkään ihmisen tarpeet. Toki monella lompakko säätelee, mitä asioita pystyy olemaan vailla. En kuitenkaan suosittele ketään hankkimaan hevosta kotipihaan, mikäli sille ei ole asiallisia tiloja tarjota. Jos et itsekään asu talvella teltassa, niin miksi pistäisit hevosen vastaavaan asumukseen? Ja onhan se omakin harrastaminen mukavampaa, kun on kivat ja toimivat tilat. 

Rehellinen pihatto on eri asia, kuin kylmä koppi, mihin hevonen suljetaan "pihattomaisiin olosuhteisiin". Pihatosta hevonen pääsee vapaasti liikkumaan. Jos hevosella on tilaa liikkua, niin ei sitä palele. Jos sen pitää seisoa paikoillaan kopissa, niin palelee varmasti. Meillä hevoslauma painaa häntä tötteröllä laitumella aina reilun 500 metrin pyörähdyksen kovalla pakkasella. Sitten taas asetutaan ruokailemaan. Vanha hevosmies totesi naurahtaen, että ne pistävät vain verenkierron liikkeelle. Sitten taas tarkenee. Ja ei, meillä ei loimiteta. 

Monessa pihatossa on pohja rakennettu niin, että se itsessään tuottaa lämpöä. Niinpä pihaton lämpötila on aina muutaman asteen korkeampi, kuin vastaavasti ulkona. Tämä yhdistettynä vapaaseen liikkumiseen ja hyvään tuulensuojaan - ei hevosella ole mitään hätää. Myös säteilijöitä käytetään pihatossa eläinten hyvinvointia lisäävänä juttuna ja ihan hyvällä menestyksellä. 

Joten - pihatto on oikein rakennettuna erittäin hyvä paikka pitää hevosta. Mutta älä laita hevosta pihattoon säästösyistä - halvemmaksi se ei välttämättä tule, kun homma tehdään kunnolla. 

Hevonen tarvitsee hengitystilaa talliin

Yksi juttu karsinatalleissa on ilmanvaihto. Jotta ilmanvaihdolla olisi mitään mahdollisuuksia toimia hyvin, saisi ilmatilaa olla hevosesta kohti noin 45 kuutiota. Tarkoittaa sitä, että mittaat tallin pituuden ja leveyden ja sisäkorkeuden metreinä ja kerrot nämä keskenään. Jos mitta jää pahasti alakanttiin, niin ilmanvaihtoa voi olla vaikea järjestää toimivaksi. 

Otan tämän esille siksi, että meillä halutaan monesti rakennuttaa talli, missä on "vain kaksi karsinaa ja enkkuovet" ja kaikki tietenkin minimimitoilla.

Kyllä minä sen ymmärrän, että rahaa on vähän käytössä. Toisaalta minä en valitettavasti voi sellaista tallia rakentaa hyvällä omallatunnolla. Jos karsinoiden yhteinen pinta-ala on 18 neliötä (2 x 9 neliön karisina) ja sisäkorkeus 2,5m, niin siinä tallissa on vain 45 kuutiota ilmatilaa. Eli tasan yhden hevosen "happitila". Toki sen saa toimimaan tehokkaalla huippuimurilla - mutta sillä saa kyllä pölyt liikkeelle, reippaan vetoisuuden ja vaaran hevosen sairastumiselle. Kuka sitä haluaa kaverille tehdä?

Hevosen keuhkot ovat herkät - joskin hevosen keuhkoista saa kertoa joku sen alan alan asiantuntija enemmän. Mielelläni otan aiheesta jonkun vieraskynän tänne blogiin kirjoittamaan. 

Painovoimainen ilmanvaihto toimii tietyin edellytyksin

On ihmisiä, jotka vannovat painovoimaisen ilmanvaihdon nimeen. Minun kokemukseni on, että se yksin on harvoin riittävä. Tai riittää, jos tallin sisäkorkeus on jotain neljän metrin luokkaa. Ja tallin pitää olla reippaasti lämmin, jotta lämmin talli-ilma siirtyy tehokkaasti kylmää ulkoilmaa kohden.

Painovoimaisessa ilmanvaihdossa poiston pitää olla katossa, ei seinällä. Mielellään saisi olla yksi poistohormi/karsina. Silloin sen saattaisi saada toimimaan ihan hyvinkin. Sellaista ilmanvaihtoa säädellään tuloventtiilien avulla, jotka siis sijaitsevat rakennuksen seinien alaosissa. 

Kyllä minä kuitenkin jonkin kanavapuhaltimen laittaisin ilmanvaihtokanavaan - ihan vain varmuuden vuoksi. Eihän sitä ole pakko käyttää, jos homma toimii muuten hyvin. 

Jos ilmanvaihdon toimivuudesta ei ole ihan varma, niin sen voi myös testata. Asiaan on olemassa ihan omia "savupatruunoita", joilla tuotetaan rakennukseen silmin havaittavaa savua. Siitä sitten voi ihailla, miten nopeasti rakennus tyhjenee eli se ilma rakennuksen sisällä vaihtuu raikkaaseen ilmaan. 

Lämmityslaite talliin

Hevonen lämmittää itse oman tallinsa - no, niin se toki tekee. Entäpä sitten se aika, kun hevonen ei siellä tallissa ole? On sekin hevoselle aika kurjaa, jos sen pitää "patterina" olla tallissa kaikki päivät, jotta talli ei muutu pakastimeksi. Hevonen on kuitenkin luotu liikkumaan. 

Hanki siis jonkin lämmityslaite talliin. Vaikka patteri. Kun hevonen ulkoilee, niin lämmityslaitteen "kuiva lämpö" kuivaa tallin pintoja. Näin saat rakennuksen kestämään vuosia pidempään käyttöä.

Muista toki, että hevonen ei saa päästä käsiksi lämmityslaitteeseen. Siksi suosittelen tallia, missä olisi jonkinlainen käytävätila. Ihan näiden käytännön arjen asioiden takia. 

Vältä siis tallia suunnitellessasi tämä moka: Ilmanvaihdossa säästäminen tai sen unohtaminen. Mieti asia valmiiksi ja varaudu. On monta hyvää toimivaa tapaa. Tässä tekstissä ei todellakaan ollut kaikki vaihtoehdot. 

Syksyä odotellen! 

Vältä edes nämä mokat tallinrakentamisessa OSA 14: TALLIN ULKO-OVI

Lauantai 29.7.2017 - KMA

Olen monesti ihmetellyt, että muuten fiksusti rakennetuissa talleissa on joku ihmeellinen filmivanerista itse kyhätty ulko-ovi. Miksi ihmeessä? Jos käyttää 50 000 euroa talliin, niin eikö siihen olisi kannattanut vielä se yksi tonni käyttää kunnon oveen? Ovi on kuitenkin käytössä koko ajan. Miksi säästää sellaisesta, mikä käytössä hankaloittaa elämää? 

Hevostallin ulko-oven pitää olla jo säädösten perustella varsin iso. Leveyttä - siis sitä kohtaa mistä ovessa pääsee kulkemaan, pitäisi olla 150cm. On toki hauskaa, että hevonen pääsee 120cm leveästä karsinan ovesta kulkemaan hyvin, mutta ulko-oven pitää olla 30cm leveämpi. Lieneekö tässä syynä paloturvallisuus vai käytännön järki?

Kyllähän iso ovi käytännön elämässä on ihan hyvä ratkaisu. Korkeutta ovella pitäisi olla 220cm. Tosin ostin kerran ruunan, joka oli 180cm korkea. Se asui hienossa, vanhaan kivirakennukseen tehdyssä tallissa, minkä ulko-ovi oli 180cm korkea. Oli ruuna oppinut sillä kohdalla "kyykäämään". Itse asiassa se pitkään meillä "kyykkäsi" aina ulko-oven kohdalla - vaikka korkeutta oli kuinka! Se oli kyllä hauska tapa. 

Kokemattoman rakennustarvikkeiden hankkijan erottaa siitä, että he yleensä olettavat asioiden olevan "tuotepaketteja". Usein tuotekuva myös tukee tätä käsitystä. Eli ovessa on karmit, saranointi, helat jne. Näin ei välttämättä ole myytävän tuotteen suhteen. Mikäli ovi on olennaisesti edullisempi kuin vastaava tuote, siinä on jostakin asiasta säästetty tai jotain puuttuu. Useimmat asiat eivät nimittäin ole "tuotepaketteja". Kannattaa siksi tietää mistä tuotteen edullisuus johtuu, niin voi tuon säästön hyödyntää. Voihan se olla, että on esim. helat valmiina - miksi ei siis käyttäisi kierrätysmateriaalia? Se on ihan fiksu säästö.

Oven ostaessa tulee monenlaista mittaa vastaan. Tässä moni ensikertalainen ovien ostaja menee vipuun: Ole tarkkana, puhutaanko ovea kaupatessa oven karmien ulkomitoista, vai oviaukon mitoista. Siinä on helposti ainakin 10cm heitto. Toisaalta osa kauppiaista myy oven ja karmin erikseen. On lienee ymmärrettävää, että pelkällä ovella ei tee mitään, jos ei ole paikkaa mihin sen ripustaisi - eli se karmi. 

Jotta välttäisit perusmokat, niin tarkista ovea tilatessa: 

• Mikä on käyntiaukon koko, jotta saat määräysten mukaisen oven eikä lopputarkastuksessa tule sanomista.
• Mikä on karmin ulkomitta, jotta timpuri osaa jättää oikeankokoisen aukon seinään.
• Onko ovi saranoitu valmiiksi? Tämä on yksi jännä kohta, missä saadaan oven hinta näyttämään edulliselta... ;) 
• Onko ovessa mukana helat, eli kahva ja lukitus - tämän puuttumista ei moni huomaa ja hinta on monta kymppiä halvempi... kunnes joudut joka tapauksessa hankkimaan lukituksen oveen. 
• Onko ovi lämpöeristetty? Ovia myydään myös eristämättömänä. 
• Varmista, miten oven karmi on tarkoitettu kiinnitettäväksi rakennukseen. 

Tallin ulko-ovi on tosiasiassa melko iso kapistus. Ja painava. Kun ovilehti on 150cm leveä ja 220cm korkea, siihen tuuli ottaa napakasti. Siksi ehdottomasti näin kookkaaseen oveen kannattaa valita malli, missä on valmistajan oma tuulihaka + oven auki-lukitusmekanismi valmiina. Mikäli mekanismi pettää, niin siitä voi reklamoida. Omissa virityksissä voi vain katsoa peiliin.

Oven tuulihaan tulee olla lukittuva, eli ovi jää jököttämään tukevasti auki-asentoon. Hevoset tai ihmiset eivät keskimäärin tykkää siitä, että ovi paiskautuu kiinni ja siellä sitä sitten ollaan välissä - kuin elävä ihmis/polle-hampurilainen ilman kasviksia. Siinä voi käydä huonosti, usko pois.

Oven auki-lukitus tulee olla helppo vapauttaa niin, että hevonen on toisessa kädessä kiinni. Kovin monimutkainen viritys ei siten passaa. Näin ollen en tykkää siitä, että ovi laitetaan rakennuksen seinään kiinni. Tämä viritys toimii hyvin ihmisille tarkoitettujen talojen ovissa, mutta hevostallissa se on epäkäytännöllinen. Sitä lukitusta on ikävä kiertää avaamassa hevosen kanssa.

Oven alareunassa suosin ovea, missä on jonkinlainen kumilaaha alhaalla. Näin oven alareunaan jää riittävästi käyntivaraa, pienet "kokkareet" eivät haittaa oven kulkua ja lisäksi ovi on alareunasta tiivis. 

Muistakaa siis heti talliprojektin alkuvaiheessa budjetoida myös se tonni siihen oveen. Ja oltaa tarkkana, mitä tilaatte. Meiltä saa myös ovia, mutta ne on valmiiksi kiinnitettynä Duo-Valmistalliin - sekin toki myydään oven mukana. Mikäli pelkästään ovi kiinnostaa, niin niitä kannataa tiedustella Illis:ltä. Suosittelen. Toimiva - mehän ei Hirnussa huonoa tuotetta käyttöön otettaisi. 

Hirnun Treenikirjasta muutama sana

Torstai 27.7.2017 - KMA

Hirnun Treenikirja lähti liikkeelle paitsi omasta saamattomuudestani hevosharrastamisessa, myös HirnunHuoltokirjasta saatujen erittäin hyvien kehittämisvinkkien myötä. Kiitos kaikille, jotka osoititte mielenkiintoa tällaisen tuotteen kehittämiseen! 

HirnunTreenikirjassa tykkään eniten siitä, että sen avulla saa valmennustunneista enemmän irti. Huomasin, että monet valmentajan antamat vinkit, neuvot ja kotiharjoitusohjeet unohtuvat kovin nopeasti kotona ähertäessä. Näin ollen ratsukkona kehittyminen jäi junnaamaan paikoilleen ja innostus vähitellen laantui. Itse tarvitsen tavoitteen harjoittelulle.

Kun laitoin asiat muistiin ja valmentaja antoi minulle "yhden harjoituksen, jota nyt teet", lähdimme ratsukkona kehittymään. Onhan se valmentajallekin kiinnostavampaa opettaa ratsukkoa, joka etenee. Samojen perusasioiden junnaaminen vuodesta toiseen ilman, että asiassa ollenkaan edetään, käy tylsäksi kaikille osapuolille. Mutta onko se "huonoa valmennusta"? Minun mielestäni ei ole. Tokihan kotiläksyt pitää tehdä ja harjoitella valmentajan ohjeiden mukaisesti. Se ei riitä, että vain käy valmennuksissa. Ei valmentaja ihmeisiin pysty, eikä USB-johdon avulla lataamaan ratsukkoon tietoja ja taitoja. Ne taidot vain pitää itse määrätietoisella ja järkevällä harjoittelemisella rakentaa itse. Siinä hommassa opastamisessa on asiansa osaava valmentaja kultaakin arvokkaampi. Muistaakseni 10 000 oikeanlaista toistoa pitää tehdä, jotta asia on kunnolla korvienvälissä. 

Ja se tunne, kun huomaa ratsukkona kehittyneensä! On hauskaa huomata, että puoli vuotta sitten kauhusta kankeana ylitin puomin, joka oli suunnilleen kaivettu 10cm syvyyteen ratsastuskentän hiekkaan - nyt mennään nätisti ja rohkeasti 80cm esteen yli. 

Vuosikalenteri on harvinaisen tyhjetävä selvitys siitä, miten hevosen kanssa on harrastettu. Tämä on tärkeä tieto valmentajalle. Kannattaako käytännössä lepohevoselta odottaa huippusuorituksia? Tästä kohdassa valmentajakin näkee, miten hevosta oikeasti liikutetaan eikä ehdota sille fyysisesti liian rasittavia harjoitteita. Toisaalta valmentaja huomaa ohjeistaa ratsastajaa treenaamaan myös sitä peruskuntoa hevoselle - ja kertoo miten se tehdään. Ei maratoonille harjoittelua ihminenkään aloita juoksemalla sitä maratoonia, eihän? 

Toki myönnetään - voihan ratsastaja sievistellä asioita ja kirjoittaa satuja treeneistään. Mutta epärehellisten ihmisten suodatinta tähän ei saatu rakennettua, vaikka kuinka mietittiin :) Rehellisyys kunniaan, eikö niin! 

HirnunTreenikirja sopii hyvin lisämyynniksi vaikka ratsastustalleille tai seuroille varainhankintaan.

Ole yhteydessä asiakaspalveluun, mikäli kiinnostut. 

Meidän kanalassa on nyt tosi pieni ovi!

Tiistai 20.6.2017 klo 13.34 - KMA

Tiedäthän - se tunne, kun huomaat tehneesi tyhmän valinnan.

Enemmän tässä jurppii se, että luulin tehneeni hyvän valinnan - mutta totesinkin tehneeni huonon valinnan. 

Minä arvostan laatua. Kaikessa tekemisessä me Hirnu Oy:ssa pyritään tekemään hyvää jälkeä ja tuottaa laadukasta tuotetta. Meille on tärkeää, että asiakas saa rahalleen vastinetta.

Aina välillä näemmä unohdan, että se ei suinkaan ole kaikkien muiden tavoite. 

Minä olen valmis maksamaan kunnollisesta tuotteesta oikean hinnan. En oleta, että minun pitäisi saada asioita ilmaisin - tai edes "halvalla". Jos tuote on hyvä, se palvelee tarkoitustani, minä olen valmis maksamaan siitä pyydetyn hinnan. Ja välillä käy niin, että täytyy vain opetella olemaan ilman tai tienata jostakin lisää käteistä mieleisten tuotteiden hankkimiseksi. Se on vain elämää, eikö? Huonoa en enää osta, koska se tulee lopultakin kalliiksi. Jos ei muuten, niin jätekustannuksina. 

Mutta asiaan... 

Minä siis halusin pitää minun oman kanalani oven kesällä auki. Koska on kerrassaan typerää jättää ovi auki ilman, että sitä lukitaan paikoilleen, päätin ostaa oveen tällaisen topparin. Siis sellaisen metallisen törräkkeen, mihin oven saa kiinni eikä tuuli pääse ovea paiskomaan. Ovihan voi mennä rikki, eikö niin?

Päädyin tunnettuun vaihtoehtoon.  Tai no - minä luulin tunnettuun vaihtoehtoon päätyessäni saavani laadukkaan vaihtoehdon. Minä luotin tuoteperheeseen, jota merkkiä näyttäisi olevan joka rautakaupan hyllyt notkollaan. Sanotaanko näin, että "hyvin brändätty tuote". Koska niitä myydään paljon ja niitä on joka paikassa tyrkyllä, niin tuotteen täytyy olle hyvä - eikö? Nämä on Pohjoismaisen firman tuotteita ja siksi hyvin tehty. 

Lopputulemana minulla on nyt kanalassa aika pieni ovi. Mitäs tykkäätte? 

Varmaan arvaattekin, että tuote ei ollut kauhean hyvä.

Itse asiassa tuote oli kaikkea muuta, kuin hyvä. Toppari ei ollut kelvollinen pitämään ovea auki. Kun oli edes ollut kunnon myrsky! Tai edes kunnolla tuulinen päivä, mutta ei! Ihan tavallinen kesäpäivä Pohjois-Pohjanmaalla - ja tässä kävi näin. Kunnon navakka tuulenpuuska - ja meillä on enää pikkiriikkinen ovi jäljellä. 

Ja arvatkaapas ottaako päähän? 

Tarkemman tutkimisen jälkeen selvisi, että eihän tätä keksintöä ole millään lailla hitsattu tai edes kiinnitetty näitä metallikappaleita toisiinsa. Kunhan on vain laitettu palat yhteen ja lausuttu isämeidän rukous päälle. Eihän se sillä tavalla kestä yhtään mitään!!!

Miksi tämä on mennyt tähän? Monet tuotteet edelleen näyttävät samalta - mutta eivät ne enää ole samoja. Laatu on kadonnut tekemisestä. Miksi? Eikö meidän kaatopaikat ole vielä riittävän täynnä roskaa? Tarvitaanko sinne vielä lisää? 

Eniten ottaa pähään se, että tällainen parinkympin tuote aiheutti noin 300 euron vahingot.  Tuote ei ollut mitä piti ja asiakas (minä, kerrankin kuluttajan roolissa) luotin tuotteen tekevän sen, mitä kohtuudella voitanee olettaa sen tekevän. Siis pitävän oven paikoillaan ja suojaavan sen, että tuuli ei heittele ovea ja riko sitä. Kuinka kävi? 

Voinhan minä toki asiasta valittaa - todennäköisesti valitankin. Mitenkä se korvataan? Se, että saisin vastaavan tuotteen tilalle, on nimittäin hieman ongelmallinen yhtälö.

a) Haluanko minä tällaista roskaa enää tilalle? Mitä ihmettä minä sillä teen? Tiiliskivestä olisi enemmän iloa ovistopparina.

b) Edelleenkin minun kanalassani on hämmentävän pieni ovi ja asialle nyt vain täytyy tehdä jotain. 

Kyllä Marko sen oven toki vaihtaa, ei siitä olekaan kyse. Kyse on siitä, että Markolla on aika paljon muutakin tekemistä ja maksaa se uusi ovi meillekin. 

Yritysideaa miettivälle siis vinkki:

Laadukkaita metallituotteita, ovistoppareita ja kaikenlaisia saranoita ja lukkoja - niille olisi markkinoilla iso rako täytettäväksi. Nämä missä lie halvalla teetetyt "näyttää samalta kuin aina ennenkin, mutta laatu on sitä taikka tätä" -tuotteita on kaupat pullollaan. Kipatkaa ne roskat roskiin ja tuokaa hyvä ja toimiva tuote tilalle.

Ja sitten brändäyksestä:

Hoitakaa ensin tuote kuntoon, brändätkää vasta sitten. 

Kiitos.

Alla: Oven runko napsahti poikki, koska "laatustoppari" antoi periksi. Jiihaa!

Kysyttyä: "Miksi valmisrakennus on kalliimpi, kuin elementtitoimitus?"

Tiistai 6.6.2017 klo 10.53 - KMA

Tätä otsikon kysymystä meiltä säännöllisesti kysytään, joten yritetäänpä vastata nyt kysymykseen tyhjentävästi. Tämä blogiteksti voisi toksi olla lyhykäisyydessään erittäin lyhyt vastaus: "Koska Valmisrakennuksessa on mukana työtä paljon enemmän. "

Ajattelin, että kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa.

VALMISRAKENNUS vs. ELEMENTTITOIMITUS

Kun valmisrakennus tuodaan pihaan, se näyttää tältä: 

Ja oven kun avaat, rakennus näyttää tältä: 

Elementti-toimitus sen sijaan näyttää pihaan tullessaan tältä: 

Sisäkuvia elementtitoimituksesta ei sattuneesta syystä ole. 

Lyhyesti: Nämä ovat kaksi täysin eri tuotetta. Siksi niiden hinta on erilainen. Valmisrakennus on "valmis" ja elementtipaketti on "rakennusprojekti". 

Kumpi sitten on "se pareempi vaihtoehto"? Valitan, en osaa sitä sanoa. Se sinun pitää oikeasti itse päättää. 

Tosiasia kuitenkin on, että elementtitoimituksen kasaaminen valmiiksi, asumiskelpoiseksi rakennukseksi edellyttää jonkinlaista käsitystä rakentamisesta ja työkaluja. Millään rakennusohjeilla emme pysty sinusta rakennusalan ammattilaista kouluttamaan. On asioita, mitkä pitää tietää ja ymmärtää, miten rakennus toimii. Ei niitä rakennusalan ammattilaisia turhaan kouluissa kouluteta. 

Ei se rakentaminen pienen rakennuksen kohdalla toki rakettitiedettä ole, joten oikealla asenteella se kyllä onnistuu. Ja neuvotaanhan meiltä toki. Mikäli itse osaat, sinulla aikaa ja työkaluja, niin säästät toki rahaa - et aikaa.

Vinkki: Mikäli sinun pitää palkata joku rakentaja kasaamaan kanala, niin todennäköisesti et rahassa säästä lanttiakaan. Harkitse silloin valmisrakennusta, koska se on heti valmis käyttöön - säästät siis aikaa! 

Vinkki: Kannattavaksi tämän elementtivaihtoehdon tekee se, että rakennuksen sijoittamispaikka on niin ahdas, että elementtivaihtoehto on ainoa toimiva ratkaisu. 

Valmisrakennus on siis kalliimpi siksi, että rakennuksen on ammattilainen sinulle jo valmiiksi kasannut. Eli se sama hinta, minkä joutuisit sille paikalliselle kirvesmiehelle joka tapauksessa maksamaan - ellet itse osaa rakennusta pystyttää. 

Lisäksi: 

• Saat lisäksi takuun siitä, että rakennus on sovitun mukainen.
• Sinä tiedät heti alkuunsa, mitä rakennus kaikkineen tulee maksamaan.
• Tiedät myös sen, milloin rakennus on valmis muuttoa varten.

Nämä eivät ole ihan pikkujuttuja - sen tietää jokainen, joka on jotakin joskus rakentanut tai rakennuttanut. 

Valmisrakennuksessa ennen kaikkea säästät itseäsi - säästöä se on sekin! 

Toivottavasti tämä auttoi selkeytämään toimitustapojen olennaisia eroja.

Mukavaa kesää kaikille! Kaikkien kanaloiden rakentajien kannattaa huomioita Kesäkuun tarjous.

Ollaan yhteyksissä!

Jos minä rakentaisin ISON hevostallin, niin...

Sunnuntai 28.5.2017 - KMA

Olen nyt toukokuun aikana käynyt aika monessa ns. isossa tallissa. Näissä minua on aina hämmästyttänyt se, miten ahkeria tallissa hevosiaan asuttavat ihmiset ovat. Tallissa saattaa olla esim. 20 hevospaikkaa kauniisti rivissä ja käytävä perinteisesti keskellä. Tallin varustetilat on sijoitettu tallin toiseen päätyyn. Äärimmäisenä asuvan hevosen omistajaa ei voi moittia laiskuudesta: Pelkästään satulan noutaminen varustehuoneesta tietää noin 80 metrin mutkaa. (10 karsinaa a'3 metriä + käytävä + varustehuoheessa kuljettu matka ja tämä edestakaisin).

Vielä kukaan ei ole minulle selittänyt sitä, miksi varustehuone ei voisi olla "puolivälissä" karsinarivistöä. Tai miksi yleensäkin isot hevostallit rakennetaan valtaviksi halleiksi. Missä on paloturvallisuus? Käyttäjämukavuus? Käyttökustannusten hallinta?

Lähinnä selitys on ollut, että " se oli niissä kuvissa näin" ja "näin kai se yleensä on". Onko sen pakko olla? 

Lue lisää »

Rakennuksen ylläpitäminen on oma hommansa

Maanantai 17.4.2017 klo 11.43 - KMA

Tässä aamusella jäin miettimään asiaa, mikä jäi eräässä mainoksesta vaivaamaan. Tässä mainoksessa korostettiin heidän kauppaamansa tallirakennuksen betonilattiaa "ikuisena" vaihtoehtona.

Väite jäi vaivaamaan - koska se ei pidä paikkaansa. Ei mikään ole ikuista - varsinkaan tallin lattia. Ihan sama, mistä materiaalista se on tehty, mutta varsinkin lattia kuluu väistämättä. Siksi monissa talleissa betonilattiat on suojattu kumimatolla - betoni murenee varsinkin hokkikengän alla varsin tehokkaasti.

Lue lisää »

Vältä edes nämä mokat tallinrakentamisessa OSA 13: VARUSTETILAT

Sunnuntai 9.4.2017 klo 14.32 - KMA

Talli-ilma on useinmiten sen verran kostea, että siellä ei ainakaan hevosten nahkakamppeita kannata säilyttää. Yllättävän nopeasti nahka-valjaat menevät huonokse, keräävät hometta ja muuta ei-toivottua tapahtuu. Toisaalta talli-ilma on yleensä pölyistä, joten siellä säilytettävä omaisuus likaantuu. Siksi varusteille tarkoitettu, ihan oma erillinen tila on tarpeellinen osa kivaa tallirakennusta.

Lue lisää »

Vältä edes nämä mokat tallinrakentamisessa OSA 12: SÄHKÖT JA NIIDEN SUUNNITTELU

Sunnuntai 5.3.2017 klo 16.42 - KMA

Äkkinäinen rakentaja ei monestikaan suunnitelmissaan pääse huonejärjestystä pidemmälle. Tai no, tallista jos puhutaan, niin karsinaelementtejä pidemmälle. Ennen kuin on karsinaelementtien valitsemisen aika, pitää tehdä aika monta muuta olennaisempaa päätöstä. Yksi tällainen päätös on tallin sähköt.

Sähkösuunnitteluun puutun nyt siksi, että jostain kumman syystä tämä aika lailla "itsestään selvyys" näyttää unohtuvan innokkailta rakentajilta. Lopputulemana käy niin, että sähköt joudutaan vetämään talliin pintavetona ja enempi suunnittelematta - tai annetaan sähköasentajalle vapaat kädet toteuttaa itseään mahdollisimman pienellä budjetilla tietenkin. Tämän olen muuten kuullut erään sähköasentajan suusta - ei ole oma keksintö tai johtopäätös. Mistäpä se sähköasentaja tietää, millaisia tarpeita tallin käyttäjällä sähköjen suhteen on? Lähellekään kaikilla sähköasentajilla ei nimittäin ole hevosia. 

Lue lisää »

Vältä edes nämä mokat tallinrakentamisessa OSA 11: KARSINAELEMENTIT

Keskiviikko 8.2.2017 klo 19.45 - KMA

On toki väärin aloittaa juttu toteamalla itsestään selvä asiä - mutta monelle hevoselleen torppaa rakentava ei sitä kuitenkaan tule ajatelleeksi. Joten: hevonen on iso eläin, jolla ei kestä edes norsun nahasta tehty persaus. Se vain on niin. Hevosella on voimaa järkyttävä määrä, massaa reilusti ja yllättävän paljon älliä umpiluuhun asennettuna. Älä pidä tätä eläintä tyhmänä - tulet yllättymään. 

Karsinaelementeissä moni tallinrakentaja yrittää säästää. Se on toki enemmän, kuin ymmärrettävää. Kunnolliset karsinaelementit maksavat helposti 500 euroa/seinä ja rahti vielä päälle. Eikä tähän hintaan tarvitse edes valita kauniisti kaarrettuja ja erityisesti muotoiltuja erikoisuuksia. Riittää, että valitset kunnolliset ja asialliset kamppeet. 

Lue lisää »