Hirnu Oy:n blogi

Hevosen omaehtoisesta liikkumisesta

Maanantai 17.4.2023 - KMA

Paljonko hevonen tarvitsee tilaa ulkoiluun? 

Se on erittäin hyvä kysymys. Tällaisen määritelmän olen hevosen jaloittelutarhan koosta joskus kuullut - ja se on mielestäni aika hyvä:

"Hevonen ulkoitarhan soisi olevan niin iso, että hevonen pystyy siinä kiihdyttämään vauhtinsa täyteen laukkaan ja pysähtymään sekä kääntymään turvallisesti." 

Miten iso olisi sopiva ulkotarha hevoselle? Pystyykö sinun hevosesi ottamaan riemulaukat omassa tarhassaan turvallisesti? Aika paljon asiaan vaikuttaa hevosen fyysinen koko. Pieni poni tarvitsee pienemmän tarhan, mutta iso hevonen tarvitsee jo ihan reilusti tilaa. 

Tässä samassa yhteydessä oli annettu sellaisia "suunnilleen" mittoja, minkä mukaan iso aikuinen hevonen tarvitsisi tarhan, missä yksi sivu on 50-60 metriä. Leveys tarhalla voi olla vaikka 10-15 metriä, mikä riittää tiukkaan jarrutukseen. 

Olen vuoden alusta asti seurannut omaa hevostani  trackerin avulla. Trackeri on pieni laite, joka on Napin päitsissä kiinni. Näen kännykkäsovelluksen kautta, missä polle piileksii. Näen, missä se liikkuu ja miten pitkiä matkoja. Paitsi että siitä näen missä hevonen on, laite myös hälyyttää, mikäli se poistuu laitumen rajojen ulkopuolle.

Kirjoitan toisena päivänä minun oman epävirallisen tutkimukseni tuloksia oman hevosen omaehtoisesta liikkumisesta ja siitä, mitä se päivän aikana puuhaa. Suosittelen jokaista hevosenomistajaa seuraamaan oman  hevosen omaehtoisen liikkumisen määrää. 

Esimerkiksi aktiivipihatoissa nimenomaan rakentamisen ideana on se, että hevosta kannustetaan omaehtoiseen liikkumiseen. Näissä aktiivipihatoissa on usein jopa rakennettu hevosille ulkoilureitti, joissa on mäkiä, luonnollisia esteiä ja erilaisia pintoja.  Jos ihan oikeasti itsekin mietit, niin näinkin älykkäälle eläimelle on aika karua seistä pienessä hiekkatarhassa - eihän siellä ole mitään tekemistä. 

Alla olevassa kuvassa näet trackerin Napin leuan alla. Tuollainen pieni, tulitikkuastin kokoinen rasia, joka ladataan öisin.

Nikkaroidaanko kotipihatto? Osa 2: Hopoti 3

Lauantai 14.1.2023 - KMA

Oman kokemukseni mukaan pihatolla on jonkinlainen maine "halpana" tapana majoittaa hevonen kotipihaan. Se on monessa mielessä virheellinen käsitys, mikäli tarkoitus on majoittaa hevonen eläinsuojelulain mukaiseen pihattoon. Vaikka hevonen ei ole varsinaisesti kylmänarka eläin, niin oman maalaisjärjen käyttäminen ei tässäkään asiassa ole pahitteeksi. Viima on ikävä lisä talven kylmyyteen, eikä paraskaan loimi korvaa kunnollisia seiniä ja kattoa pään päällä. 

Kovin usein olen törmännyt keskusteluissa "kyllä ne pärjää" ajatteluun myös tämän asian yhteydessä. Tosiasia kuitenkin on, että pakko niiden on pärjätä. Jos oikein tarkkaan mietit, niin onko hevosella muuta vaihtoehtoa? Se on eläin, joka elää täällä meillä täysin omistajansa ja hoitajansa valintojen mukaisesti. Jos hevonen saisi valita, niin se saattaisi tehdä erilaisia ratkaisuja, kuin mitä omistaja arvaakaan. 

Tässä blogisarjan osassa pohdiskelen meidän Hopoti 3-pihaton plussia ja miinuksia. 

Lue lisää »

Nikkaroidaanko kotipihatto? Osa 1 Hopoti 5

Maanantai 28.11.2022 - KMA

Pihatto nostetaan esille varsin nopeasti, kun keskustellaan hevosten hyvinvoinnista. Pihatto ei silti tee ihmeitä hevoselle - eikä sovi kaikille hevosille. Tämä on syytä muistaa. Siis sama pätee myös karsinatalliin, eri kokoisiin talleihin jne. Hevonen on eläin ja yksilö. Eri yksilöt reagoivat eri asioihin eri tavoin. Mikä on loistava juttu yhdelle, ei välttämättä ole lainkaan hyvä vaihtoehto toiselle hevoselle.

Tässä sarjan osassa mietitään tällaista pientä kotipihattoa, missä majoittuu 1-3 täysikasvuista hevosta. Se on meillä myynnissä osana Hopoti-mallistoa ja toimitetaan valmiina rakennuksena. Mikäli hommat on ennakoinut valmiiksi, niin periaatteessa hevoset voivat muuttaa jo samana päivänä uuteen talliinsa. Realistisempaa ehkä kuitenkin on, että 2-3 päivää asennuksen jälkeen niin, että mm. aidat, sähköt, maansiirtotyöt ja muut olennaiset asiat on saatu valmiiksi. 

Lue lisää »

Nikkaroidaanko oma kotipihatto?

Torstai 24.11.2022 - KMA

Luin erittäin kivan ja iloisen jutun hevospihatosta. Kyse oli isosta kokonaisuudesta, missä kasvatettiin nuoria hevosia laumassa. Lähtökohtana kaikessa oli automatisointi ja perustavanlaatuisten hoitotoimenpiteiden yksinkertaistaminen käyttämällä hyväksi tekniikkaa. 

Pidin siitä jutusta. Juttu oli positiivinen ja siinä oli vahvasti näkyvissä  aito tahtotila mahdollistaa hevoselle niin lajityypillinen tapa elää, kuin se ihmisen kaverina on mahdollista. Toisaalta jutussa esitetyssä pihatossa - joka tosin oli iso pihatto, oli järkeviä ajatuksia sen suhteen, että ihan kaikkea hommaa tallissa ei kannata laskea oman hauiksen ja ahkeruuden varaan. Kuten mummoni aina sanoi: "Kannattaa laskea askeleet!". Suunnittelemalla ja ennakoimalla mahdolliset tulevaisuuden muutostarpeet, jää paljon enemmän aikaa varsinaiselle hevosharrastukselle ja hevosen kanssa puuhaamiselle. 

Pihatto ei ole tietenkään mikään taivaita avaava paratiisi hevoselle. On toki selvää, että täydellistä lajityypillistä elämää ei millään eläimellä ole, mikäli se elää ihmisen kanssa. Niin koira, kissa kuin hevonen joutuu aina sopeutumaan. Ei silti kannata unohtaa sitä, että se myös pääsee monella tapaa helpommalla, kuin vastaavasti luonnossa. Ihminen on hevoselle käytännöllinen kumppani, mikäli ihminen hoitaa oman osuutensa diilista ja kohtelee eläintä hyvin ja arvokkaasti. Yksi osa eläimen asiallista kohtelua, on järjestää sille kunnollinen, turvallinen ja toimiva talli erilaisia sääilmiöitä vastaan. Loimi - edes tosi hyvä loimi, ei  korvaa kunnollista rakennusta eläimen suojana. 

Ajattelin, että tällä "Nikkaroidaan oma kotipihatto" -sarjalla saisitte erilaisia näkökulmia siitä, millainen ero on karsina- ja pihattotallin hoitamisessa ja arjessa. Lähtökohtana on käytännöllisyys ja turvallisuus tallin arjessa. Jospa siitä löytyisi hyviä lähtökohtia omalle uudelle hevostallille kotipihaan - oli se sitten karsinoihin taikka pihattomalliin pohjautuva tyyli harrastaa. 

Pysytään kuulolla - sarjan ensimmäinen osa tulee ensi viikolla. 

VuhVuh-Koiratalo ja arjen sujuminen

Perjantai 18.6.2021 klo 18.41 - KMA

Kukapa tykkäisi tulla kotiin niin, että eteisen lattialla odottaa iso läjä koiran pskaa ja lätäkkö pissaa on turvottanut laminaatit ylös saumoistaan?

Tai vaihtoehtoisesti koira on ikävissään rakennellut sohvasta itselleen sopivamman version - jota riittää pieninä paloina kaikkialle asunnossa. Voin kokemuksesta sanoa, että koira todellakin pystyy purkamaan sohvan kaikki vaahtomuoviosat potkupallon kokoisiin paloihin - ja niitä paloja on PALJON.

On selvää, että lemmikin tekemät vahingot harmittavat. Toisaalta voi kysyä, onko kohtuullista odottaa koiralta niin pitkää pidätysaikaa? Se on aika paljon vaadittu. 

Lue lisää »

Pakkaa hevostalli muuttokuormaan mukaan!

Tiistai 15.6.2021 klo 12.06 - KMA

Rakentaminen on aina jonkinlainen uhkapeli. Rakennusprojektiin ryhtyvä ihminen laittaa peliin tuhansia euroja rahaa ja lisäksi paljon aikaa.  Rakentamisessa on aina hyväksyttävä tietynlainen riski sijoituksen suhteen. Kiinteistönvälittäjät puhuvat asiassa sijainnin merkityksestä rakennuksen arvon suhteen. Sama valmistalo maksaa kasvukeskuksessa 500 000 eur ja peräkylällä 120 000 eur. Sijainti on se, mikä määrittelee kysynnän ja näin ollen hinnan.

Rakennukseen sijoittamisen riskejä voi tätä nykyä myös hallita. Yksi vaihtoehto on valita myöhemmässä vaiheessa siirrettävissä oleva rakennus. Otetaan tässä vaihtoehdoksi vaikkapa hevostalli. Sama ajatus on toki niin minikodeissa taikka missä tahansa kokonaisena toimitettavassa valmisrakennuksessa. 

Siirrettävä hevostallin ehdoton etu on se, että se mukautuu elämän muuttuviin tilanteisiin. Vaihtoehtoja on enemmän, kuin perinteisessä "kivijalkatallissa". 

Lue lisää »

Mikä ihmeen sinkitys?

Perjantai 21.5.2021 - KMA

Sain asiakkaalta ihan kiinnostavan kysymyksen aiheesta sinkitys. Miksi tallikalusteet pitäisi sinkitä - ja olisivatko ne edullisemmat ilman sinkitystä? Ja toisaalta kysymys siitä, miksi ne pitää sinkitä, jos ne kerran maalataan?

Ihan hyvä kysymys. Sitä ei itse aina tule ajatelleeksi asioita tarkemmin, mitä  pyörittelee pitkin päivää. Eihän se niin selvä juttu ole. Miten loistava aihe kirjoittaa tästä!

Lue lisää »

Pihatto on yksi tapa harrastaa hevosia

Maanantai 1.2.2021 klo 15.07 - KMA

Lue lisää »

Kyllä ne pärjää! Onko se tavoite?

Torstai 10.12.2020 klo 16.04 - KMA

Lue lisää »

Koska olen kotona

Keskiviikko 25.11.2020 klo 16.36 - KMA

Hevonen on varsin kiinnostava eläin. Olen joskus miettinyt, miten ohueksi tämän hienon eläimen tuntemus jää, mikäli sen kanssa ei ole mahdollisuutta viettää aikaa. Siis viettää, ei tehdä mitään erityistä. Ei edes rapsutella, vaan seurata sen touhuja laitumella samalla, kun juo kahvia terassilla. Kun hevosella on kaveri ja riittävästi tilaa puuhata, jää sen puuhasteluja helposti seuraamaan. Hevoset eivät suinkaan seistä tollota patsaana paikallaan, vaan puuhastelevat kaikenlaista. Niitä kun kotipihassa seuraa, oppii huomaamaan heti, jos jokin on pielessä. 

Mikä on sitten riittävästi tilaa? Eräs eläinlääkäri totesi, että "Minimikokoinen tarha hevoselle on sellainen, missä se pystyy kiihdyttämään itsensä täyteen laukkaan ja jarruttamaan turvallisesti." Mielestäni ihan hyvä määrielmä. 

Lue lisää »

Asiakkaiden projekteja nro 2: Hevostalli

Keskiviikko 15.7.2020 - KMA

Tähän talliin haluttiin lisätilaa ja rehuille säilytyspaikka. 

Talli on tässä vaiheessa vielä pohjamaalattuna. 

Enkkuoven eteen muotoillaan kesällä maa-aineksesta ramppi kulkua helpottamaan.

 Teksti jatkuu...

Lue lisää »

Asiakkaiden projekteja nro 1: Valmistalli betonialustalle

Maanantai 13.7.2020 klo 16.02 - KMA

Lue lisää »

Kanat on hauskoja kotieläimiä

Keskiviikko 20.3.2019 klo 14.56 - KMA

Kana on eläin, joka jää harmittavan etäiseksi otukseksi tämän päivänä lapsille. Nuorille aikuisillekin kana esiintyy enemmänkin ruokana. Se näkyy monen lapsen maailmassa lähinnä nugettina taikka vakuumipakattuna ja marinaadiin uopettuna mössönä. Siis ruokana. Mutta kana on eläin. Harvinaisen hauska ja opettavainen eläin. Siksi on harmi, että niin harva on edes nähnyt elävää kanaa.

Lue lisää »

Pihasaunaprojekti - treffit saunatontun kanssa

Sunnuntai 17.3.2019 klo 15.02 - KMA

"Pihasauna on jotain äärimmäisen suomalaista." Tätä mietin eilen, kun saunan lauteilla istuin ja kuuntelin hiljaisuutta. Vain suomalainen rämpisi pihan poikki pimeässä, kuoppaisella lumeen polkeutuneella polulla pihan perälle kuumaan huoneeseen hikoilemaan - ja kuumissaan tarpoisi takaisin pirtin lämpöön. Ja kaiken lisäksi naamalla on niin mahdottoman onnellinen ilme. Kun on se oma pihasauna!

Hullua se on - mutta äärimmäisen rentouttavaa. 

Lue lisää »

Vastuu on lukijalla - mutta olisiko se edes pikkuisen myös kirjoittajalla?

Sunnuntai 3.2.2019 klo 14.55 - KMA

Netissä saa jokainen kukka kukkia. Siinä on omat hyvät - ja omat huonot puolensa. Olen todennut ja usein yrittänyt ihmisille sanoa, että kannattaa käyttää omaa harkintaa. Mikäli lähdet toteuttamaan nimimerkin takaa annettua vinkkiä, kannattaa olla tarkkana. Vinkki voi olla peräisin ihmiseltä, jolla ei tosiasiassa ole mitään käytännön käsitystä asiasta. Vastuu on lukijalla. 

Itse usein kiinnitän sattuneesta syystä huomiota erilaisiin rakennusvinkkeihin, mitä ihmiset jakavat netissä. Teemana on varsin usein "halvalla sain". Mieleenpainuvin oli laskelma siitä, millä hinnalla on 20 hevosen hevostalli rakennettu "oman metsän puista" - muistaakseni hinta jäi jonnekin 10 000 euron tietämille. Jokainen, joka rakentamisesta yhtään mitään ymmärtää tietää, että tuo ei voi olla millään matematiikalla totta. Mutta näytti se uppoavan. Siinä kirjoittaja sitten jakoi avuliaasti neuvoja kaikille innokkaille rakentajille. Saattoihan se olla jonkinlainen vitsi, mutta moni otti sen varmasti aivan liian tosissaan. 

Lue lisää »

Duo36-hevostallin ilmanvaihto toimii - tutkitusti!

Maanantai 28.1.2019 klo 16.54 - KMA

Me Hirnu Oy:ssä teemme mielellämme yhteistyötä opiskelijoiden ja oppilaitosten kanssa. tavoitteemme on toteuttaa harrastajien käyttöön 

• kotimainen,
• helposti toteutettava,
• tiloiltaan toimiva,
• materiaaleiltaan laadukas sekä
• eläinten hyvinvoinnin huomioiva rakennus. 

Tähän tavoitteeseen otamme mielellämme mukaan eri alojen opiskelijoita. Viimeisin matkakumppani tällä saralla on ollut Saana Jarvansalo, joka lopputyössään tutki Duo-hevostallien ilmanvaihtoa.

Saanan opinnäytetyöhön voi kokonaisuudessaan tutustua tämän linkin takaa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321386 

Kiitämme Saanaa yhteistyöstä! 

Terv. Hirnu Oy:n väki

Koirien päiväkoti - tulevaisuuden palvelu? osa 1

Sunnuntai 27.1.2019 klo 13.02 - KMA

Googlettelu kuuluu oman alani seuraamisessa olennaisena osana työtehtäviin. Tänään törmäsin uutiseen, missä kerrottiin Suomessa vielä aika alkutekijöissään olevasta yritystoiminnasta: Koirien päiväkodista.

Vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka uutinen olikin muutaman vuoden takaa. Saman tien toki googlettelin asiaa tarkemmin. Näyttäisi siltä, että suurimpien kaupunkien lähistöllä - lähinnä siis Etelä-Suomessa on joitain yksittäisiä, pieniä toimijoita. Erilaisia viikonloppu- ja loma-aikoihin erikoistuneita eläinhoitoloita on enemmän. Varsinaisesta päivittäistä päivähoitopalvelua tarjoavia yrityksiä lähinnä yksittäisinä.

Tämä oli vähän yllättävää, joskin mielenkiintoinen mahdollisuus uudelle yritystoiminnalle. Maailmalla on joissain isoissa kaupungeissa, kuten New York on jopa ammattinimike "koiranulkoiluttaja". Siellä on havaittu, että koiran yksin pitäminen kotona ei ole asiallista. Toisaalta koiran omistavien ihmisten on käytävä töissä, eikä töihin voi koiraa mukaan ottaa. Siten seillä tällainen palvelu on järjestynyt eläimen hyvinvoinnin edistämiseksi. Toki palvelu ei ole ilmaista, mutta eihän lemmikin pitäminen koskaan ole ilmaista. Se on harrastus.

Kuten joku hevoshommista kerran totesi: "Jos siihen ei mene kaikki aika ja rahat, niin ei se edes ole harrastus!" 

Kiinnostavaa tällaisen palvelun harvinaisuus on siksi, että koirat lienevät suurin aihe kerros- ja rivitalojen "heippa-lapuissa". Siten oletin, että asiaan olisi jo aikaisemmin tarjottu ratkaisua myös Suomessa. Ikävää se on koiranomistajankin niitä lappusia lukea. Tuskin kukaan tahtoo ja toivoo, että koira päivän ulisee asunnossa. Mutta töihin taikka opiskelemaan on lähdettävä. 

Mietin, että monessa tapauksessa koirien päivähoito olisi ratkaisu ongelmaan. Miellyttävämpi ratkaisu koirien päiväkoti olisi, kuin erilaiset haukunestopannat. 

Meillä suomalaisilla on monesti paha tapa lähteä hoitamaan ongelmaa, kuin ehkäisemään ongelman sen syntyä. Tässä asiassa Ruotsi on jälleen meitä edellä. Ruotsissa koirien päiväkoteja on enemmän. Se johtuu mitä ilmeisimmin lainsäädännöstä, minkä perusteella koiraa ei saa jättää kuutta tuntia pidemmäksi aikaa yksin. No, kukapa sitä tosiasiassa valvoo, mutta onhan se jonkinlainen herättely koirien omistajille. Työpäivät ovat pitkiä. Yleensä päivä on työmatkoineen lähempänä 9-10 tuntia. Se, että koira on kotona yksin - no, tuleehan sille vähintäänkin pissahätä. 

Jäin miettimään sitä, millainen olisi koirien oma päiväkoti.

Millainen se sinun mielestäsi olisi? 

Se on taas se aika vuodesta: Talliprojekti käytiin!

Sunnuntai 20.1.2019 klo 18.03 - KMA

Näin se vuosi kääntyi todellakin vuodeksi 2019 - ja edessä on kuuma kesäkausi 2019. Joko tänä kesänä sinun pihaasi muuttaa hevoset? Tai oletko kyllästynyt nykyiseen kotitalliisi ja haluat korvata sen uudella ja eheämmällä. 

Nyt on hyvä aika laittaa ensi kesän rakennusprojekti liikkeelle! Älä jahkaile. Ei kannata jättää suunnittelua kesäloman alkuun, sillä rakennusviranomaiset ovat järkiään lomalla heinäkuun. Mikäli lupa-asiat haluat kuntoon, ne on yksinkertaista hoitaa aikaisin keväällä. 

Kun olet ajoissa liikkeellä, pääset paremmin vaikuttamaan rakennuksen toimitusajankohtaan. Mikäpä sen mukavampaa, kuin ajoittaa hommat siten, että heti kesäloman alussa hevonen on kotona. Mikäli tähän asti hevosesi on asunut vuokratallissa toisaalla, tulet huomaamaan eron sinun ja hevosesi suhteessa. Tiedät, mitä tarkoittaa "suhde hevoseen". Kun olet hevosen kanssa sellaisen suhteen kerran rakentanut, ei vuokratalli ole enää vaihtoehto. Usko pois - kokeiltu on. 

Kotitalli-kuumetta potevien kannattaa ehdottomasti tutustua uudistettuun Hirnu40-hevostalliimme. Siitä tuli oikeasti aika makea rakennus! Se on Duo36-mallista edelleen jatkettu luksus-versio. Hirnu40-hevostallissa on mm. suurempi hoitotila, mistä erityisesti kengittäjät tykkäävät. 

Ole yhteydessä! Rakennetaan sulle oma hevostalli! 

Uusi Vuosi kotitallissa - oletko valmis?

Perjantai 28.12.2018 klo 15.35 - KMA

Uusi vuosi on täynnä iloa, riemua ja toki odotusta. Eläimet eivät kuitenkaan useinmiten osaa arvostaa tätä ihmisten riehakkuutta, mihin liittyy usein raketteja ja monenlaisia pommeja. Erilaiset välkkyvät valot, paukahdukset ja ruudin haju saavat monta hevosta ja koiraa pitämään vuodenvaihteen juhlintaa lähinnä painajaisena. Näin ollen me Hirnu Oy:ssa pyrimme muistuttamaan ihmisiä siitä, että ainakin eläinsuojien ympäristössä näitä "paukkuvia juhlia" vältettäisiin.

Eläinten omistajat voivat - ja mielellään olisi myös suotavaa, valmistautua ympäristössä tapahtuvaan vuodenvaihteen juhlintaan. Halusi tai ei,  kohta enemmän tai vähemmän paukkuu. Siksi on tärkeää nyt keskittyä tekemään eläinten olot mahdollisimman mukavaksi.

Tässä blogitekstissä kerron, miten meillä kotitallissa hevosten osalta valmistaudutaan Uuden vuoden juhlintaan. Kyse on käytännön vinkeistä, jotka olen vuosien varrella todennut meillä toimivaksi. 

Mikäli sinulla on vinkata jotain muita käytännön juttuja asiaan liittyen, kommentoi vapaasti. Hyväksynnän jälkeen kommentit tulevat näkyviin alle.

1) Ennakointi: Hevoset sisälle ajoissa

Sääntöjä rakettien ampumisen suhteen on. Tänä vuonna näyttäisi säännöt sanovan, että paukuttelu pitää rajoittaa välille 18-02. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että aina on niitä malttamattomia neropatteja, jotka aloittavat aikaisemmin. Ei niin saisi tehdä, mutta se ei vain aina mene sääntöjen mukaan. Siten kokemus on pistänyt minut ennakoimaan. 

Meillä hevoset otetaan uudenvuoden aattona sisälle käytännössä noin klo 15-16. Eli silloin, kun alkaa hämärtämään. Hämärässä pamahdukset näyttävät komeammalta, joten pimeän laskeutuminen houkuttaa "ihan pikkuisen vain" pamauttamaan. Ihan vain yhden ja nopeasti. 

Realistina siis yritän ennakoida, jotta hevoset eivät ehdi säikähtää. Kun hevonen tulee rauhallisena talliin, on se hyvä lähtökohta aloittaa mahdollisimman rauhallinen yö tallissa. 

2) Valot tallissa yli yön. Kuten jokainen tietää, on sisältä hyvä katsoa ulkona ammuttavia raketteja, mikäli huone on pimeänä. Jos huoneessa on valot päällä, eivät raketit näy kunnolla. Tallissa toimin siksi päinvastoin. Meillä on täysi valaistus päällä tallin sisällä koko yön ajan. Näin pystyn vähentämään välähdyksien näkymistä tallissa. 

Toinen vaihtoehto olisi peittää tallin ikkunat. Itse pidän sitä liian vaivalloisena operaationa. Se, että talliin jättää valot päälle riittää oikein hyvin. Ikkunat peittämällä voisi toki hevosille taata paremmat yöunet pimeässä tallissa - tosin epäilen, että ne eivät nuku kuitenkaan. Hevosen aistit ovat mm. hajun suhteen ihan eri luokkaa kuin ihmisellä. Kun ihminen haistaa ruudin ilmassa, voin vain kuvitella miten hevonen sen haistaa.  Voin siis hyvin jättää valot päälle, koska hevonen tuskin nukkuu levollisena kuitenkaan. Tällöin pystyn yön aikana käymään tarkistamassa tallin tilanteen ilman, että räpsyttelen valoja päälle. 

3) Radio. Meillä jätetään talliin radio päälle uudenvuoden yöksi. Radio on monesti muutenkin päällä, joten se on hevoselle tuttu juttu. Radioon liittyy myös se, että yleensä silloin talonväki on tallissa puuhaamassa. Se on hevoselle siis mukava ja tuttu juttu. 

Radion musiikki sekoittaa ulkopuolelta kuuluvat äkkinäiset pamahdukset. Radio ei toki huuda täysillä, vaan ihan normaalisti: Kuten silloin, kun me olemme tallihommissa. En usko, etteikö hevonen kykenisi erottamaan ulkopuolelta tulevia ääniä. Koska radio on meillä hevosille tuttu asia, jätän sen päälle. Meillä sillä on hevosia rauhoittava vaikutus.

4) Heinää turvan alle. Meillä hevoset saavat vapaasti heinää. Uudenvuoden yönä käyn parin tunnin välein vilkaisemassa tunnelmia tallissa. Silloin lisään pikkuisen evästä jokaiselle. Se, että hevonen keskittyy heiniin, on hyvä merkki. Se on rauhallinen ja tyytyväinen. 

Kannattaa toki miettiä, josko pienellä heinämäärällä olevaa hevosta kannattaa ryhtyä "tukkoon syöttämään".  Se voi olla pikemminkin vaarallista. Kuten sanottua, meillä hevoset ovat tottuneet syömään suurehkoja määriä heinää. Siten tämä juttu toimii meillä. Kannattaa käyttää harkintaa sen suhteen, mikä toimii teillä. Esimerkiksi potentiaalisesti hermostuvalle hevoselle en laittaisi heiniä verkkoon, vaan lattialle. Ihan vain siksi, että yhden heinäverkon olen puukon kanssa hevosen kintuista irrotellut. En suosittele. Oli aika kova homma. 

5) Myöhäinen aamu. Yleensä meillä hevoset laitetaan ulos noin klo 7. Uudenvuoden aamuna ulospääsyä on siirretty jonnekin klo 10 tienoille, mikäli yöllä on ollut kovasti aktiviteettia rakettirintamalla ja tuulta ei käytännössä ole. Näin ruudin haju ehtii hävitä paremmin. Jos on tuulinen ilma, ei tätä ongelmaa ole. Tuulisena päivänä ulos mennään normaaliin aikaan. 

Uudenvuoden päivä otetaan meillä rauhallisesti ja pääasiassa vain ulkoillen. Tallissa riittää hommaa, kun hevoset ovat olleet pitkään sisällä. Pskan määrä on kolminkertainen - saa siinä kottikärryjä työntää. Mutta yleensä vuodenvaihde on näillä eväillä sujunut varsin mallikkaasti.

Lopuksi

Pitää muistaa, että hevoslaumat ovat erilaisia. Omistajan tehtävä on tuntea laumansa ja toimia sen parhaaksi. Tämän nykyisen laumani kanssa ei juurikaan ole ongelmia ollut paukkumisien kanssa.  Tosin toimimme, kuten yllä kuvasin: Ennakoiden. En anna edes sitä mahdollisuutta, että ongelmia tulisi.

Kaikkien ei tarvitse näin toimia. Tuttavallani on hevoset pihatossa ja ulkona koko yön paukkui tai ei - eikä heillä ole ollut onglmaa siinä, että hevoset olisi paukkuja säikkyneet. Näin minulle on kerrottu ja uskon myös, että näin on. Laumat ovat erilaisia ja ne sietävät erilaisia asioita. 

Oma käytännön kokemukseni "ei ne niitä säiky" on huonompi. Noin 15 vuotta sitten silloiset hevoseni olivat pihatossa ja ulkona irti. Lopputulos: Ne juoksivat paniikissa häntä tötteröllä laidunta ympäri kyljet vaahdossa koko yön läpi. Suojaan niitä yritettiin saada, mutta turhaan. Kun paniikki on päällä, se on päällä. Ihme, että sen suurempaa vahinkoa ei silloin tapahtunut ei ihmisille eikä eläimille. Tilaisuuksia oli kyll runsaasti. Sen jälkeen en ole kokeillut, vaan olen ennakoinut ja ehkäissyt.

Mitä opimme tästä: Tunne omat hevosesi. Tee ratkaisut sen pohjalta. Yleispätevää ohjeistusta ei ole. Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi sinulla - ja päinvastoin. 

Mukavaa Uutta Vuotta kaikille! Muistakaa pitää eläimistä huolta niin, että niilläkin on mahdollisimman leppoisa aloitus vuodelle 2019. 

Minullako olikin "tätihevonen"?

Tiistai 11.12.2018 klo 13.50 - KMA

Ostin aikoinani tamman Puolan markkinoita. Tamma toi mukanaan perinteisen yllätyksen, eli "salakuljetti" kohdussaan varsan. Pienokainen sinällään oli tervetullut ja mieleinen, joskaan ei toki suunniteltu. Kuten jokainen varsan omistanut tietää, varsa ei itsestään muutu kivaksi harrastehevoseksi. Sitä pitää opettaa, että se oppii kaikenlaisia ihmisten arvostamia asioita. 

Napin kanssa törmättiin nopeasti tähän oppimisen tyypilliseen  TIETÄÄ - TAITAA - TEKEE -puuhakolmion probleemaan. 

Varsa pitäisi osata opettaa hevosen tavoille

Tietoa varsan opettamisesta minulla oli. Taitoa oli sitten niukemmin. Siten se tekeminen vähän "mitä sun sattuu" ja tulokset  - tai pikemminkin tulosten puutteet sen mukaiset. Tieto toki riitti arvioimaan sen, että pieleen tämä menee. Pahasti. Se ei muuten kannusta jatkamaan, voin sen kertoa. 

Hankalia juttuja on helppo siirtää tuonnemmaksi milloin milläkin syyllä. Noloa myöntää, mutta varsan koulutus-asiaa siirrettiin ja siirrettiin. Eräänä päivänä tajusin meillä asuvan tallissa tasan 7 vuotiaan "tamma-varsan", jolla on raskastyöhevosena painoa vaatimattomat 700-800 kiloa. Tamman käytöstavat muistutti lähinnä  oravaa. Voin kertoa, että se on vähän työläs yhdistelmä. 

Jos sen laittaisi kouluun?

Yritettiin Napille toki oppia hankkia. Löytyikin kaukaa etelästä sellainen ihmeitä tekevä "koulutustehdas", mihin hevosen voi toimittaa kolmeksi kuukaudeksi koulutettavaksi. Sitten se palautetaan mallikkaasti käyttäytyvänä ratsuna takaisin, toki huomattavaa rahallista korvausta vastaan. Eikö kuulosta yksinkertaiselta ratkaisulta!  Paikka siis varattiin ja toivoa oli näkyvissä! Jospa meidän Napista sittenkin tulisi hevonen. 

Se ilo loppui, ennen kuin edes alkoi. Ei tuo meidän rontti  suostunut kuljetuskoppiin.  Yritettiin sitä lastata. Monesti. Turhaan. Hyvällä ja pahalla.

Moni hevosharrastaja antoi lastaamiseen avuliaasti monipuolisia  "neuvoja ja vinkkejä". Jostain syystä kukaan asiantuntevasti neuvoja jakavista guruista ei halunnut tulla näyttämään mallia käytännössä. Edes tämän "koulutustehtaan" kaiken osaava omistaja ei ollut kiinnostunut noutamaan hevosta kun kuuli, ettei se suostu menemään kyytiin. Ilmeisesti lastaamisen koulutus ei siis kuulunut konseptiin.

Koska "koulutustehdas" oli useamman viikon kestävän kävelymatkan päässä, piti paikka perua. 

Oletko ajatellut, josko... 

 "Pitäisikö tuota teidän pikkuista jo opettaa hevosten tavoille?" voitanee pitää jonkinmoisena vinkkinä kengittäjältä.  Hän kertoi, että paikkakunnalla asuu eräs Tuomo-minimien kaveri, joka on vähintäänkin osaava kaveri hevosten kouluttamisessa. Kannattaisiko ehkä kysyä, josko hän joutaisi opettamaan meitä? 

Kun olin päässyt noin 10 sekunnissa yli siitä noloudesta, että tallissa asuu apukoulun eskarinkin skipannut pullahevonen, soitin Tuomolle. Huomasin puhelun aikana, että en ilmeisesti ole asiani kanssa yksin. Tuomo ei pitänyt Napin tilannetta ollenkaan huonona, enempi ehkä innostui uudesta projektista.

Kaikesta huokui se, että Tuomo oikeasti tykkäsi kaikenlaisista hevosista ja niiden opettamisesta. 

Parasta oli se, että hän tuli meille kotitallille opettamaan minulle, miten sitä minun omaa hevosta pitää opettaa. Kädestä pitäen. Näytti mallia Napin kanssa, miten tehdään ja mitä lopputulosta halutaan. 

Kun malli näytetään omalla hevosella,  niin turha vinkua, etteikö hevonen osaisi sitä tehdä. Eri asia on, osaanko minä sitä siltä oikein pyytää.  En osannut - todistusaineisto oli aika raskauttavaa, joten oli aika opetella.

• Olen saanut lisää tietoa siitä, miten asiat tehdään ja miksi. 
• Minulle on näytetty kädestä pitäen taitoa, miten asiat tehdään ja miksi.
• Minä harjoittelin, tein ja opin, miten asiat tehdään ja miksi.

Oppimisen itse itseään ruokkiva positiivinen kehä on valmis hyrräämään. Vaikka hevosen kouluttamisen osaamisen asteikolla olen lähinnä eskarin ekapäivää viettämässä, niin kipinä harrastukseen on palannut.

Vain tekeminen on tie taitoon

Tuomo antoi meille Napin kanssa läksyn, mihin riitti 10-15 minuuttia päivässä - ei siis mitään syytä, ettemme olisi harjoitelleet päivittäin. Motivointiin riitti myös se, että seuraava oppitunti oli 2-3 viikon päästä. Seuraava aika sovitiin heti. Mitä harjoitellaan, milloin se tulee osata.

Säännöllisyys ja aikataulu pitää harjoittelun vireessä eli potkii minua itseäni perseelle ihan kunnolla.

Ja onhan me Napin kanssa harjoiteltu nyt, kun tiedetään miten harjoitellaan. 

Se muutos, mikä hevosessa koulutuksen myötä tapahtuu, on muuten uskomaton. Se muutos leviää myös muihin tallin hevosiin, koska minä toimin eri tavoin. Meillä on tallissa nykyään hyvin seesteistä ja rauhallista.

Muutos on lisäksi tapahtunut lyhyessä ajassa, vain muutamassa viikossa. Olen omaan Hirnun Treenikirja-kalenteriin kirjannut ylös Napin "oppitunnit" ja mitä olemme harjoitelleet. Siitä on ollut hauska nyt kelata taaksepäin, miten me olemme kehittyneet asioissa. Vähän kerrallaan. Oikeita asioita, oikeassa järjestyksessä. 

Minullako olikin tätihevonen?

Vielä viime syksynä tämä meidän raivostuttavan touhukas oven potkija, useammat päitset pilkkonut, tohelo-geeneillä varustettu, varpaiden polkemisen epävirallinen maailmanmestari ja ikuinen varsa on nyt "tätihevonen". Rauhallinen, odottava, luottavainen. 

Eilen  pysähdyin oikein miettimään tätä muutosta. Otin tamman tallin käytävälle seisomaan ja pudotin riimun maahan. Nappi seisoi käytävällä tyytyväisenä, liikkumatta. Tehtiin venytyksiä, harjattiin karva kiiltäväksi ja putsattiin kaviot. Ilman, että hevonen oli kiinni missään. Ilman, että se olisi pyrkinyt mihinkään. Ilman, että se puuhasteli mitään ylimääräistä. Ilman, että turvakärkien kestävyyttä tallikengissä testattiin. Minä siis osasin lopultakin kertoa hevoselleni, mitä siltä halusin. Ja se kuunteli minua. Meillä on Napin kanssa nykyään tosi kivaa puuhata yhdessä. 

En usko, että samaa fiilistä olisi saavutettu, jos olisin lähettänyt Napin koulutettavaksi toisaalle ja se olisi palautettu minulle "valmiina". Tuomo totesikin, että kun hevoselle oppii kertomaan mitä siltä haluaa ja sitä itse opettaa, siihen kiintyy ihan eri tavalla. 

Allekirjoitan tuon täysin. 

Joululahjaideaa miettivät hevostenomistajien läheiset: Hankkikaa pukinkonttiin lahjakortti, jolla harrastuksensa kanssa jumittunut heppa-harrastaja voi hankkia itselleen ammattilaisen opetusta. Jokin kurssi taikka meidän tavoin muutama tunti kotiopetusta kädestä pitäen. Parasta ikinä! Mikään remmi taikka rensseli ei korvaa sitä fiilistä kun oppii uutta.

Ja toki pukinkonttiin voi hankkia meiltä myös uuden Duo-hevostallin, mutta jatketaan siitä sitten toinen kerta.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille hevosharrastajille!