Hirnu Oy:n blogi

Tallipaikkoja on moneen lähtöön tarjolla

Maanantai 26.11.2018 klo 20.41 - KMA

Lapsuuden ystäväni soitti pitkästä aikaa. Siinä juttelun lomassa hän kertoi muuttaneensa työn perässä uudelle paikkakunnalle ja nyt etsineensä ruunalleen uutta tallipaikkaa. Eri vaihtoehtoja vertaileva kierros oli ollut hämmentävä kokemus.

Sivumennen todettuna: Kyse on harrastajasta, joka on tottunut siistiin ja toimivaan, nykyaikaiseen perustalliin. Mitään erikoisuuksia hän ei ole hevoselleen etsimässä, eikä maneesi ole millään lailla tarpeellinen. Hän on sellainen karu, keski-ikäinen maastoratsastelija, joka ei alkeellisiakaan oloja säikähdä. Tavoitteena oli löytää toimiva "kotitallimajoitus", koska hän arvostaa rauhallisuutta ja maalaisympäristöä. 

Tutustumiskierros siihen, millaisissa oloissa hevosia pidetään, oli kuitenkin ollut hämmentävä kokemus. Ottaen toki vielä huomioon se, että näitä paikkoja vuokrattiin ulkopuoliselle. Kaverini kertoi minulle nyt erittäin hyvin ymmärtävänsä sen, miksi rakennusvalvonta aina välillä pyrkii kertomaan hevosen karsinan seinään soveltuvista materiaaleista ja sopivasta käytävänleveydestä ja muista "sentin päälle nillittämisistä". Hän oli nimittäin kohdannut varsin nokkelia talliratkaisuja kierroksellaan. 

Kierrokselle oli mahtunut talli, missä seinälevyt olivat maalattua lastulevyä. Yllättäen nämä levyt eivät olleet kestäneet hevosten "käsittelyä" taikka yleensäkään talliolosuhteita.

Kierrokselle oli mahtunut talli, missä todellakin tallin sisäkorkeus oli noin 200cm. Kaverini hevonen on 180cm korkea ruuna, joten kattoon asennetut lamput olisivat viistäneet pollen selkää - eivät valinneet tätä vaihtoehtoa, vaikka se hyvin edullinen oli ja omistaja oli erittäin kivan oloinen ihminen.

Kierrokselle oli mahtunut talli, missä karsinoiden ovet oli kyhätty trukkilavoista. Ovien lukitseminen hoitui kätevästi riimunnaruilla. "Saranapuolella" oli käytetty runsaasti kuuluisaa paalinarua - sitä oranssia. Kun naru oli hiutunut poikki, oli "saranaa" vahvistettu aitalangalla, siis sillä sähkölangalla, mistä tehdään aitauksia ulos. Kätevää, mutta ei jatkoon päässyt tämäkään talli. 

Oli talli, missä valaistus oli hoidettu talon ulkoseinästä johdetulla jatkojohdolla ja työmaavalaisimella - siis sellaisella tulikuumalla halogeenivalaisimella. Tallin seinällä riippuva sähköjohto ja valaisin oli sennettu siten, että hevoset pääsivät siihen käsiksi. Pihalla piti tätä johtoviritystä muistaa varoa varsinkin silloin, kun on hokkikengät hevosella alla. 

Kierroksella oli talli, missä käytävä oli noin metrin levyinen. Kuten sanottu, kaverini ruuna on aika iso poika. Ei se sinne olisi mahtunut. Samaisessa tallissa oli ulko-ovi 180cm korkea. Omistaja kehui, että hevoset oppivat nopeasti "niiaamaan" oven kohdalla, joten ongelmia ei varmasti tulisi. Kaverini jätti nämä harjoitukset väliin ja halusi vielä tutkia seuraavaa vaihtoehtoa. 

Lopulta hän oli ajanut pihaan, missä oli kiva pieni talli  perusmukavuuksilla. Pihassa oli tallissa asustava ruuna, jolla oli kaksiossaan toinen "12 neliön huone" vapaana. Talli, missä oli katto korkealla, ilmanvaihto pelasi ja valaistus kunnossa. Tallissa oli peruslämpö. Pieni varustetilakin löytyi ja sinne oli vedetty vesijohto. 

Ja tallin seinässä oli - yllätys yllätys, Hirnu Oy:n logo.

Siitä se kaveri muistikin minulle soitella pitkästä aikaa. Oli tykännyt tallista ja tallipaikka ruunalle oli sovittu heti paikan päällä.

Omaa tallia hän ei toki tilannut - ihan vielä ;) 

Rakennuksen ylläpitäminen on oma hommansa

Maanantai 17.4.2017 klo 11.43 - KMA

Tässä aamusella jäin miettimään asiaa, mikä jäi eräässä mainoksesta vaivaamaan. Tässä mainoksessa korostettiin heidän kauppaamansa tallirakennuksen betonilattiaa "ikuisena" vaihtoehtona.

Väite jäi vaivaamaan - koska se ei pidä paikkaansa. Ei mikään ole ikuista - varsinkaan tallin lattia. Ihan sama, mistä materiaalista se on tehty, mutta varsinkin lattia kuluu väistämättä. Siksi monissa talleissa betonilattiat on suojattu kumimatolla - betoni murenee varsinkin hokkikengän alla varsin tehokkaasti.

Lue lisää »