Hevoskauppa taitaa olla yksi mielenkiintoisinpia kaupanteon lajeja. Ehkä siksi, että myytävä kohde on elävä olento, joka ei pysty tilanteeseen juurikaan vaikuttamaan. Se ei osaa puhua ja kertoa itsestään ja elämästään.
Hevosella on usein huomattavakin rahallinen arvo ns. tavallisen kaduntallaajan omaisuudessa. Yleensä puhutaan helposti tuhansien eurojen sijoituksesta. Monet ihmiset ottavat lainaa hevosen hankintaan, joten harhaostosta halutaan välttää. Hevosiin myös kiintyy, joten ennakoimattomat yllätykset eivät tarkoita vain rahallisia tappiota - paha mieli tulee kaupantekijäisinä.
Hevosen myyminen sinällään on välillä ikävää hommaa. Yksityinen ihminen miettii myymistä yleensä aika pitkään. Kukapa kaverista haluaisi luopua? Toisaalta elämäntilanteet vaihtuvat, eikä "loppelämän kotiin" ostettu hevonen enää mahdu elämään - tai sen ylläpitokustannukset käyvät ylivoimaisiksi. Syitä myymiselle on useita, mutta yleensä yhteistä on toive uuden hyvän kodin löytymisestä.
Ajatus Hirnun Huoltokirjasta lähti "aina kaikki ei mene hyvin hevoskaupassakaan" -pohdinnasta. Seurasin kertaalleen nettikeskustelua, missä ostaja koki tulleensa petetyksi, kun hevosen mittavasta ylläpitäjien määristä ei kerrottu etukäteen. Hän oli päässyt käsitykseen, että kasvattaja myy hevosta. Se oli ollut ilmoituksessa yksi myyntiargumentti. Totta se olikin, mutta oliko kukaan väittänytkään, että hevonen olisi kasvattajan tallissa asunut tai kasvattajan hoitama? Kyse oli mielikuvasta, millä ilmeisesti (ainakin ostajan näkökulmasta) oli pyritty nostamaan hevosen hintaa. Se ei minulle selvinnyt, miten ylläpitäjien määrä olisi hevosen hintaa laskenut. Väärinkäsitys taikka -ymmärrys joka tapauksessa. Hyvin ikävä sana-sanaa vastaan tilanne, mikä olisi ollut vältettävissä.
Hirnun Huoltokirjalla ajattelimme, että pystyttäisiin välttämään tavallisin karikko hevoskaupassa: Tiedonkulun puute.
Ostotilanteessa myyjä ei välttämättä huomaa kertoa jokaista asiaa eikä ostaja hevosta ihastellessaan huomaa kysyä taikka painaa mieleensä tärkeitä asioita. Asioita voidaan myös ymmärtää eri tavoin. Se on ihan inhimillistä. Toiselle "säännöllisesti liikutettu" tarkoittaa "säännöllisesti joka maanantai" ja toiselle "joka päivä". Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten eri tavalla asiat voi ymmärtää.
Hevosen hoitoon liittyviä asioita ei myöskään tule kirjattua mihinkään. No, kengittäjän käynnit ja puhelinnumero toki löytyvät kännykän muistista, mutta muu tieto on usein vain hevosen hoidosta vastaavan ihmisen korvien välissä.
Hirnun Huoltokirjalla päästään pidemmälle, kuin hevosen hoitoon viikkoa ennen myyntiajankohtaa. Hirnun Huoltokirjasta ostajaehdokas näkee parhaimmillaan vuosien taakse, miten säännöllisen epäsäännöllistä hevosen hoitaminen on ollut. Usein harrastus on hiipunut ja "kisakuntoinen hevonen" on todellisuudessa ollut pullahevosena tai vain satunnaisessa liikutuksessa jo pidemmän aikaa. Vaikka myyjä on hevosen omistaja, hän ei välttämättä ole käynyt hevosta edes katsomassa vähään aikaan. Mikäli hevosen hoidosta vastannut ihminen on täyttänyt Hirnun Huoltokirjaa, on myyjällä jotain todellista kerrottavaa hevosen sen hetken tilanteesta: Mitä se syö, miten paljon liikkuu, miten tarhaa jne.
Hirnun Huoltokirjan täyttäminen voi olla ehtona ylläpitosopimuksessakin. Näin omistajalla on jonkinlainen "kirjallinen vakuutus" siitä, että ylläpitäjä huolehtii hevosesta sovitusti kirjallisten ohjeiden mukaisesti. Kuten sanottu, hevoset ovat yleensä kalliita eläimiä. Niillä on rehellinen rahallinen arvo, jonka säilyminen on toivottavaa.
Toki Hirnun Huoltokirjaa pystyy täyttämään "soveltuvin osin" ja "tarkoitushakuisesti" antaen paremman kuvan hevosen ylläpidosta, kuin totuus sallisi. Myyjä saattaisi ajatella vedättää hintaa Huoltokirjaa kaunistelemalla. Totuus tulee kuitenkin ilmi, se kannattaa muistaa. Ostajalla on Hirnun Huoltokirjan myötä "mustaa valkoisella" niistä puheista, millä myyjä on hevosta kaupannut.
Toisaalta homma toimii myös toiseen suuntaan: Mikäli asia on huoltokirjaan kirjattuna, ei ostaja voi väitää, etteikö olisi tiennyt asioista. Tällainen asia voi olla vaikkapa se, että hevosen kuivaheinät kannattaa kastella, koska muuten se yskii helposti. Asia, mikä ominaisuus hevosella on, mutta voidaan hoitaa pienellä toimenpiteellä. Koskaan ei ole kivaa, kun myydystä hevosesta tulee jälkikäteen sanomista tai syytteitä "huijaamisesta". Tänä päivänä nämä syytökset tulevat usein netiipalstan välityksellä julkisiksi. Se vie karummankin tyypin yöunet.
Jos kaikki on kerrottu rehellisesti ja kirjallisessa muodossa, on ostajan oma virhearvio ostaa hevonen, joka ei sovi hänen tarkoitukseensa. Ja myyjä pystyy nyt todistamaan, että asiat on varmasti kerrottu. Se tuo tietyn mielenrauhan myös näihin ikäviin tilanteisiin. Se on eräänlainen vakuutus asiasta kummallekin osapuolelle. Mitä pidemmältä ajalta Hirnun Huoltokirja hevosella on, sitä pidemmälle hevosen arvoa pystytään arvioimaan. Vähän sama asia, kuin autonkin huoltohistorialla on merkitystä auton tämänpäivän arvolle.
Myös hevosta kannattaa asiassa ajatella. Hevonen tässä on kuitenkin kaiken keskiössä. Hevosen elämänmuutosten helpottamisessa Hirnun Huoltokirja puolustaa paikkaansa. Uudessa kodissa on mm. tieto siitä, miten paljon hevonen on liikkunut - joten liikunta osataan heti suhteuttaa oikein. Pullahevosta ei kannata kovin tiukkaan treeniin heti alkuunsa laittaa. Sen sanoo jo maalaisjärki: aloitellaan rauhallisesti. Tiedonpuute on huono mutta tavallinen syy rasitusvammalle, joka aiheutuu liian nopeasta muutoksesta. Tästäkin voisin kertoa esimerkin, mutta jätetään toiselle päivälle.
On tärkeää, että uudessa kodissa tiedetään varmuudella, mitä hevonen on tottunut syömään - joten ruokailu pystytään hallitusti muuttamaan uuden kodin tavoille ja tottumuksille. Uudessa kodissa tiedetään, että hevonen on vaikkapa vihainen tarhakavereille. Niinpä tiedetään seurata tilannetta, ettei vahinkoja pääse sattumaan. Kuten todettu, hevonen on huono puhumaan ihmisten kieltä. Siksi ihmisen pitää asiat kertoa toisilleen.
Hirnun Huoltokirja on yksi keino selkeyttää hevoskaupassa käytävää keskustelua ihmiseltä ihmiselle. Ammattimaisilla hevoskauppiailla on joskus hieman arveluttavakin maine. Osa on maineensa hyvinkin ansainnut ja osa mainetta niittänyt enempi ilman omaa syytään. Monessa riitatilanteessa olisi auttanut, kun asiat olisivat olleet paperilla.
Paperilla olevan sanan lisäksi kannattaa kuitenkin muistaa, että hevonen on eläin. Se reagoi yleensä aina muutoksiin jollain tavoin. Sillä on oma mielipide ja oma tahto - ja se mokoma myös toteuttaa niitä. Se on h-e-v-o-n-e-n, ei kone.
