Meiltä kysytään aina säännöllisin väliajoin mielipidettä siitä, mikä olisi tallissa toimivin kuivike. Ja mitä minä suosittelisin. Näitä keskusteluita käydään niin tallin- kuin lantalankin rakentamisen yhteydessä. Koska näyttäisi, että samaa asiaa pohditaan myös keskustelupalstoilla, niin voinen kertoa tässä oman henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvan mielipiteeni käyttämistäni kuivikkeista. Korostan: Henkilökohtainen mielipiteeni. Hirnu Oy ei myy kuivikkeita, joten myymässä en ole mitään :) 

Itselläni on hevosten pitämisestä vuosikymmenien kokemus. Kokemusta on myös monenlaisista eri talleista - kuin myös kuivikkeista. Eniten itse mietin kuivikkeita valitessani sitä, mikä sopii millekin hevoselle. Olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että maata on sen verran, että saan palaneen lannan käytettyä heinäpellolla lannoitteena. Siten loppusijoitusta minä en joudu miettimään - mikä tietenkin vaikuttaa valintoihini myös. 

Tässä voin luetella ne kuivikkeet, mitä olen kokeillut. 

Turve olisi ykkösvaihtoehto, mikäli minun pitäisi saada lanta jollekin naapurille levitettäväksi. EU:n kirjanpito vaikeuttaa maanviljelijöiden elämää näissä lannanlevitysasioissa. Siten moni maajussi varmasti ottaisi auliimminkin hevosenlantaa mailleen, mutta se paperityön ja selvittelyn määrä - no, helpompaa on, kun ei ota. 

Turpeesta tykkäsin siksi, että se imee kaikki mahdolliset hajut. Turpeen imukyky hajujen ja nesteiden suhteen on uskomaton. Huono puoli on se, että en pysty säilyttämään kuivikkeita lämpimissä tiloissa. Turve jäätyy talvella. Eli turvepaalista tulee valtava multakokkare, joka ei muuten ihan heti sula. Lisäksi turve aina jonkin verran pölisee ja huippuimuri omaisee sitä talli-ilmaan. Muuten en henkilökohtaisesti usko turvepölyn niin kamalan vaarallista olevan, mutta meillä on tallissa valkoiset seinät - jotka talven aikana muuttuvat vähitellen ruskeiksi. Pestävähän se talli vuosittain toki on, mutta onhan se vähän karun näköistä. Sitä pölyä on nimittäin kaikkialla! 

Olki oli toimiva vaihtoehto, kun meillä oli hevoset pihatossa. Sillä sai hyvän ja palavan patjan pihattohalliin. Oljen huono puoli oli meillä se, että pihatto oli ns. käsin purettava. Sitä ei päässyt traktorilla tyhjentämään - ja minulle riitti, että tyhjensin sen kertaalleen käsin. Ei muuten ollut ihan yhden taikka kahden päivän homma! Hiki tuli, mutta ei tarvinnut punttisalilla käydä. 

Olki oli hevoselle mieleinen ja ilmeisen miellyttävä vaihtoehto. Alkuinnostuksen jälkeen ne lopettivat myös sen syömisen. Tänä päivänä hommaan olkia ainoastaan silloin, jos tamma varsoo. Muuten en olkea käytä. Mikäli olkea haluaa käyttää, niin se kannattaa huomioida lantalan koossa. Olki tuo lantalaan täytettä enemmän, kuin esim. turve. Olki ei myöskään pidä hajuja, joten meillä oli pihatossa 20cm turvetta pohjalla ja olkipatja päällä. Sillä yhdistelmällä oli asiat ok. 

Kutterinlastu lienee tavallisin vaihtoehto kuivikkeista. Sitä on meilläkin käytetty moneen otteeseen. Kutterinlastussa miellyttävää on sopiva pakkauskoko, se ei jäädy talvella ja on vaaleaa eli valoisaa. Hajuja se ei pidä niin hyvin, kuin turve. Yksi vaihtoehto on käyttää sekä kutterinlastua että turvetta sekaisin. Puolensa siinäkin - ja kyllä, olen kokeillut tätäkin. Kutterinlastu ei kuitenkaan kompostoidu ihan hetkessä, joten kannattaa lantalan tuotteiden loppusijoittajan kanssa neuvotella asiasta. Kaikki maajussit eivät kutterinlastua pelloilleen halua - näin olen kuullut. 

Kutterinlastuissa kehoitan kokeilemaan eri valmistajia. Eri valmistajien tuotteet ovat nimittäin varsin erilaisia. Tässä en ala eroja niinkään erittelemään - yksi tykkää toisesta ja toinen toisesta tuotteesta. Kehoitan kuitenkin kokeilemaan.

Puupelletti on vaihtoehto, mihin kannattaa tutustua. Itse tykkään siitä varsinkin Lotta-tammalla, joka tykkää rumbata ympäri karsinaa ja paskoa siinä samalla. Se saa yön aikana rokattua karsinaan melkoisen siivon. Kun pelletistä kasvattaa patjan, on se joustava mutta kiinteä pohja karsinassa. Tällainen levottoman tamman sotkema karsina on helppo siivota - kuorii vaan päällisen pois. Ämpärillinen pellettejä karsinaan ja homma on ok. 

Lotta-tamman kanssa kokeilin myös mm. kutterinlastua, mikä ei ollut hyvä vaihtoehto tämän rouvan kanssa. Käytännössä se oli myllännyt karsinan siihen kuntoon, että jouduin siivilöimään kaikki kuivikkeet joka ilta. Siten pelletti on pelastanut meidän yhteiselämän! 

Pellettejä saa myös olkipellettinä. Niitäkin olen kokeillut, mutta Lisabona-tamma pisteli olkipellettejä siihen malliin nassuunsa, että en uskaltanut sitä kokeilua jatkaa. Muilla hevosilla olkipelletti toimi erittäin hyvin. 

Puupelletti hajoaa hienoksi sahanpuruksi, kun se kastuu. Se pitää varsin hyvin hajuja ja on erittäin riittoisaa. Näistä kokeilemistani vaihtoehdoista väittäisin, että edullisin kuivike. Meillä on neljä hevosta, joten hintakin kannattaa jo huomioida. Yhden tai kahden hevosen kohdalla hinta ei ehkä ole niin ratkaiseva tekijä. Neljän kohdalla alkaa jo tuntua. Pelletti tuottaa myös varsin vähän jätettä. Kutterinlastu tuotti kaksi isoa kärryä jätettä päivittäin, pelletillä pääsen puolittamaan tämän määrän. 

Mikä sitten meillä ratkaisee, mitä kuiviketta käytän? 

Meillä ratkaisee lähinnä se, että karsina on helppo pitää puhtaana ja kuivike on sopiva karsinan asukkaalle. Siksipä Lotta-tamma käyttää pellettiä. Nappi-tamma käyttää pellettiä ja joskus lisään sille turvetta. Tämä tyttö nimittäin tykkää pissata- ja paljon. Lissu-tamma käyttää pellettiä ja välillä sille lisätään kutterinlastua. Lissulla alkaa nenä vuotaa turvepölystä - mikä lie vaiva sekin. Kai se sitä nuuskii liian intensiivisesti? Kasperi-ruuna käyttää pellettipohjaa, koska sekin tykkää leikkiä "kakkaa ja kätke"-leikkiä. 

Ja tietenkin hinnalla on neljän hevosen kohdalla jo jonkinlainen merkitys. Pelletti on ykkönen tällä hetkellä, koska sen voin varastoida kylmässä, jakaa ämpärillä (ei jäädy) ja puupelletti on varsin edullista. Kuten todettu, minulla ei loppusijoitusongelmaa ole, joten siltä kannalta en asioita joudu miettimään. 

Näin siis meillä kotitallissa kuivikkeilla leikitään. Tämä on vain yhden ihmisen mielipide ja toivon, että teille kuivike-asioita miettiville tästä oli jotain iloa. 

Nyt seuraa se kaupallinen osuus: Kannattaa miettiä kuivikeasioita siinä vaiheessa, kun suunnittelee lantalaa (ja meiltä saa niitäkin). Ja yleensäkin kannattaa mieluummin tehdä vähän liian iso lantala, kuin liian pieni. Lantaa ei saa levittää pellolle milloin vain, joten lanta pitää pystyä varastoimaan jonkin aikaa. Joskus pidempään, kuin olit ajatellutkaan. Kun hammasta purren investoi hieman enemmän rakentamisvaiheessa, se maksaa käyttömukavuutena itsensä moninkertaisena takaisin. Usko pois. 

Meinasi unohtua! Onhan markkinoilla vielä hamppu-kuivikettakin!

Hamppu-kuivikkeesta minä en sano mitään puoleen taikka toiseen, koska sitä en ole koskaan käyttänyt. Varmasti jossain vaiheessa kokeilen sitäkin jo pelkästään siksi, että kyse on suomalaisen yrittäjän suomalaisesta tuotteesta. Ja kyllähän sitä kannattaa käyttää! 

Mikäli jollakin on hamppu-kuivikkeesta mielipiteitä, niin niitä voi vapaasti tässä jakaa. Opinpa minäkin jotain uutta!