Vuoden alusta tuli velvoittavana ohjeena voimaa vaatimus siitä, että hevosella tulee olla jonkinlainen säänsuoja ulkotarhassa. Tässä nostan esille muutamia juttuja siitä, mitä etua säänsuojasta yleensäkin on: 

Minun kokemukseni mukaan hevonen ei niinkään pakkasesta välitä, mutta kylmä tuuli ja viima ei ole sille mieleinen. Kenellepä olisi? Näin ollen säänsuoja antaa hevoselle mahdollisuuden hakeutua tuulensuojaan. Toki on niitäkin hevosia, jotka vain kääntävät takapuolen vastatuuleen ja ottavat nokkaunet siinä. Olennaista lienee se, että eläimellä on mahdollisuus valita - ei pakko sitää, kun vaihtoehtoja ei ole. 

Itselläni karahtaa korvaan aina, kun vedotaan "kyllä ne pärjää"-perusteluun. Minä miettisin myös sitä, onko kotieläimellä muuta vaihtoehtoa, kuin pärjätä niissä olosuhteissa, jonka sen oma ihminen sille järjestää?  

Perusasiat ovat aika yksinkertaisia juttuja ja ne kannattaa laittaa kuntoon.

Kesäaikaan paarmat ovat yksi viheliäinen kiusankappale. Jonain kesänä niitä on käsittämättömän määrät ja toisinaan vain jokunen yksilö heinäkuun kuumimpina hetkinä. Taas jälleen kerran oman kokemukseni perusteella paarmat eivät niin hanakasti hakkaa hevosiin kiinni, kun nämä saavat olla varjossa.

Paarma-ansoja olen kokeillut erilaisia, mutta niistä en ehdotonta suosikkia ole löytänyt. Tehokkain kokeiluni on edelleen jatkuva linnunpönttöjen sijoittaminen laitumien ympärille. Kun pönttöihin saa asukkaita, alkaa pikkulintujen pesinnän myötä ötökät vähenemään. Meillä on pönttö jopa säänsuojan seinässä kiinni. 

Jos hevosen turkki on kunnossa, eikä hevosta ole siis klipattu, niin vesisade ei  sitä yleensä haittaa. Vesi valuu noroina maahan.

Samoin räntäsade tekee turkin päälle lähinnä panssarin. Jos "jäässä olevan" hevosen turkkia tutkii tarkemmin, niin se on itse asiassa ihoa vasten kuiva ja lämmin.  Mikäli en ole lähtössä ratsastamaan, niin  en harjaa hevosia, mikäi ne tulevat lumisena talliin. Annan lumen sulaa pois ja valua maahan. Näin hevosen iho säilyy kuivana, eikä sitä palele. Jos menen harjaamaan hevosta, niin  teen sille aika ikävän jutun painamalla märän ja kylmän ihoa vasten. Sitten pitäisi loimitella jne. 

Mikäli hevonen on loimitettu, niin olen pannut merkille loimien reuna-alueiden pulmat. Loimien kanssa tulee aina hankauspintaa karvan kanssa, jolloin vesi pääsee hevosen ihoa vasten. Niiltä kohdin veikkaisin, että hevosella on aika kylmä. 

Jos hevosella on säänsuoja, niin terve hevonen ei tarvitse loimitusta normaaliin ulkoiluun. Reippaan liikunnan jälkeen toki - maalaisjärkeä on lupa käyttää. Hikisen hevosen nahka ja turkki on märkä, eikä se siksi eristä erityisen hyvin. 

Olen kuullut monenlaista mielipidettä siitä, mitä hevonen tykkää suorasta auringonpaahteesta. Minun kokemukseni mukaan hevonen hakeutuu ainakin päiväunille varjoon. Siis säänsuojaan. Laidunkaudella tällainen mahdollisuus pitäisi olla - tai sitten pääsy metsään, missä puut tarjoavat luonnollisen varjon ja suojan. Yleensäkin laidun saisi mielestäni olla monipuolisempaa maastoa, kuin pelkkää tasaista kenttää. Metsä on monelle hevoselle mieleinen paikka - tosin metsä tahtoo niiden jäljiltä mennä aika huonoon kuntoon ja puut kuolla pystyyn. 

Säänsuojan lisäksi hevosella pitäisi olla mahdollisuus liikkua reippaasti. Liikkumalla ne pitävät itsensä lämpimänä - eivät ne tyhmiä ole. 

Olen ennenkin todennut, että minulle kunnaneläinlääkäri antoi sopivalle tarhalle ohjeet jo neljännesvuosisata sitten: "Hevosen tulee pystyä kiihdyttämään vaihtinsa maksimiin ja pysähtyä vielä turvallisesti." Vanha hyvä ohje. Tarkoittaa käytännössä 60-90 metrin pitkää sivua ulkoilutarhassa. Se on aika kova vaatmus vanhoissa kaupunkitalleissa, missä tontti on yksinkertaisesti ahdas. Mutta säänsuoja on mahdollista toteuttaa myös niissä. 

Hirnu Oy:n säänsuoja on siksi helppo projekti, että hinta sisältää myös pystytyksen. Näin ollen oman rakennustaidon- taikka ajanpuute ei estä hankintaa.