Kotikanala pitääkin siksi ajatella heti alkuunsa harrastuksena. Sellaisena harrastuksena, mikä - kuten harrastukset yleensäkin - tuppaa viemään rahaa enemmän kuin tuottaa. Mikäli harrastusta tuottaa hyödykettä, niin se on sitten jo bisnestä. Bisnes on eri asia, kuin harrastaminen.

On monia muita syitä hankkia kanoja, kuin pelkästään munat. Jos ruokaa edelleen ajatellaan, niin saahan kanoista ja kukkopojista myös lihaa - mikäli sielu sietää lopettamisen ja edelleen suolistamisen ja ruuaksi laittamisen. Tästä olen kylläkin nähnyt monia esimerkkejä siitä, kuinka "teoriassa kyllä, mutta käytännössä ei...". Todellisuudessa me ihmiset tänä päivänä olemme aika vieraantuneita siitä, mistä liha tulee. Useimmat eivät ole koskaan nähneet teurastusta, ainoastaan siistiksi paloitellun, verettömän ja herkullisen näköisen kanafileen vakuumipakkauksessa. 

Lihan tuottaminenkaan ei kotikanalassa kannata. Ei, mikäli ajatellaan hintaa. Paljon halvemmalla saa tuntemattoman broilerin lihaa paketoituna sopiviin annospakkauksiin. Eettiseltä ja elämänkatsomukselliselta kannalta kotikasvatettu liha olisi monesti parempi. Mutta hinnan kannalta ei.

Mikä sen sijaan kannattaa? 

Kannattaa tutustua näihin mahtaviin eläimiin. Niillä on oikeasti oma persoonansa, omat kummalliset tapansa ja oma tapansa rotkottaa ja kotkottaa. Niillä on myös omat lempiruokansa, omat nukkumapaikkansa ja ne ystävystyvät toistensa kanssa. 

Parven toimintaa ja järjestystä seuraamalla oppii paljon tästä hämmästyttävän viehättävästä eläinlajista. Kanat myös kesyyntyvät ja tunnistavat hoitajansa. Ne kiittävät hyvästä hoidosta munimalla säännöllisesti 2-3 munaa viikossa. Joskus joku kana yllättää "katoamalla" ja ilmestymällä muutaman viikon päästä poikasten kanssa pihaan. Vapaana liikkuvat kanat ovat ovelia pesän piilottelussa ja huolehtivat, ettei niitä löydetä.

Kana on valtavan huolehtiva emo. Sanonnalla, että joku "huolehtii kuin kanaemo" on katetta. Kana hoivaa, huolehtii ja tarvittaessa tappelee verissä päin poikastensa eteen. On herttaista seurata kanaemoa, joka opettaa pienen poikasensa syömään. Se ottaa nokkaansa ruokaa, laittaa sen poikasen eteen ja naputtaa nokallaan ruuan viereen. Samalla se päästää kurnuttavan, kutsuvan äänen. Samalla tavoin se opettaa poikasensa käymään juomassa vesiastialla. 

Mikäli kanaemo saa mahdollisuuden, se hoivaa poikaisiaan vielä 6 kk ikäisenäkin. Se ikään kuin vahtii niiden etuja. Uuden pesinnän myötä edellinen pesue unohtuu, mutta väittäisin niiden suosivan omia lapsosiaan myös myöhemmässä vaiheessa. 

Itse näkisin, että kanat ovat hyvä lemmikki varsinkin lapsiperheille. Kanojen hoitaminen on hyvä perheen päivittäinen rutiini, mihin myös pienet lapset voivat osallistua. Lapset oppivat, että eläimestä pitää huolehtia päivittäin. On tärkeää, että niillä on ruokaa ja puhdasta vettä. On tärkeää, että niillä on puhdas koti.

Omat lapseni ovat kanojen myötä oppineen malttia ja eläinten kunnioitusta. Eläimiä ei ajeta takaa - niiden annetaan "miettiä hetki" ja tehdä omat ratkaisunsa. Kuka tahansa kanalan pitäjä tietää, mikä mekkala kanalassa syntyy, jos joku yksikin kana kokee tulevansa uhatuksi ja joutuu "pakenemaan". Se on pystäyttävä kokemus myös lapselle - ja lapsi oppii liikkumaan eläinten seurassa huomioiden eläinten tarpeet. On taito liikkua kanalassa siten, että kanat hyväksyvät sinut seuraansa - siinä on tavoitetta lapsille. 

Kanojen sulat ja höyhenet ovat mainio askartelutarvike. Itse olen pikadesinfioinut sulat suikutettavalla desinfiointiaineella - jonkinlainen hätävarjelun liioittelu varmaankin. Erityisesti helmikanojen pilkulliset sulat ovat hienoja. 

Kanat ovat hauska ja opettavainen harrastus. Mutta - kuten sanottua, ei niitä munien taikka lihan halpuuden takia kannata hommata. Ainoastaan siksi, että kanat ovat oikeasti tosi kivoja lemmikkejä - jotka palkitsevat hyvästä hoidosta munimalla. 

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille kanaharrastajille ja sellaisiksi aikoville!